Varisten heimoon kuuluva närhi on syksyisen lintumaailman väriläiskä. Sen pääväri on punertavan harmaanruskea, kurkku ja yläperä ovat vaaleat, pyrstö on musta. Hyvä tuntomerkki on myös siipitaipeessa oleva taivaansininen, mustaraidallinen laikku. Lintua on kutsuttu myös lintumaailman punkkariksi, sillä se pörhistelee päälaen sulkiaan mahtailun ja uhkailun eleenä.

Närhi on syksyllä tuttu näky Etelä-Suomen tammissa. Puussa rapisteleva närhi napsii terhoja. Kuin tehdastyöläinen lintu lentää lehvästöön, kopistelee makupaloja irti ja lennähtää useampi terho kurkkupussissaan lähimetsään. Lintu piilottaa saaliinsa kuin joululahjat jopa kilometrien päähän multaan ja sammaleeseen talven varalle.

Lahjaksi hetkiä Suomen Luonnossa

Anna hyvän mielen joululahja – tilaa Suomen Luonto!

Sanotaankin, että tammen tulevaisuus on närhen nokassa. Tammen lähimetsikössä kasvaa siellä täällä pikkutammia, joista vain pieni osa varttuu kunnon puuksi. Pikkutammet paljastavatkin, että närhellä ei ole erityisen hyvä muisti. Monet tuhansista terhokätköistä unohtuvat sinisiiviltä metsään itämään. Säikähtäessään lintu myös pudottelee terhoja lennossa.

Terhoja kerätessään närhi piilottelee taitavasti, ja sen huomaa vain pikaisista terhonvientipyrähdyksistä. Jos lintu tulee yllätetyksi, sen kyllä kuulee. Närhen tavallisin ääni onkin ruma rääkäisy, joka on sekä varoitus- että kutsuääni. Hiljaista, kaunista lavertelevaa laulua voi kuulla lähinnä alkukeväällä.

Närhen mieltymys pähkinöihin ja terhoihin näkyy linnun ruotsinkielisessä nimessä nötskrika (pähkinähuutaja), saksaksi se on Eichelhäher (terhonärhi). Närhi-nimi on ilmeisesti onomatopoeettista perua varoitusäänestä krääh. Linnun kansanomaisia nimityksiä ovat muun muassa pottuharakka, närri ja pähkinähaukka, joka kertoo närhen oivasta kyvystä huijata ja matkia vaikkapa hiirihaukan naukumista ja kanahaukan jäkätystä.

Onhan närhi vanhan kansansadun mukaan saanut korean höyhenpukunsakin huijaamalla sen käeltä.