Nisäkkäiden ääniä, 3. osa: Metsäkauris
Metsäkauriita. Kuva: Harju / Ikkuna Suomen luontoon
Metsäkauriin ääni on kuin kurkkukipuisen koiran karhea haukahdus. Joskus kauriiden on kuultu myös viheltävän. Juuri näihin aikoihin näitä siroja sorkkaeläimiä voi kuunnella monin paikoin Suomessa, sillä kauriskantamme on lisääntynyt ilahduttavasti. Suomen riistakeskuksen mukaan metsäkauriita on Manner-Suomessa noin 25 000 ja Ahvenanmaalla 15 000.
Metsäkauris on alun perin vähäaasialainen laji, joka on levittäytynyt jo lähes kaikkialle Eurooppaan. Se on pieni hirvieläin, jonka elintilaa lumi rajoittaa – se ei pärjää yli puolimetrisessä hangessa. Talvella kauris on myös helppo saalis ilvekselle. Toinen kauriita ja etenkin vasoja runsaasti verottava peto on kettu.
Metsäkauris
Capreolus capreolus
Tuntomerkit: Pieni hirvieläin, jonka säkäkorkeus on vain noin 70 senttiä. Eläin painaa 15–35 kiloa. Vain pukilla on sarvet.
Levinneisyys: Ahvenanmaalla kanta on vahva 1950-luvulla aloitettujen istutuksien ansiosta. Manner-Suomessa metsäkauriit ovat levittäytyneet lännestä kohti itää ja eläimiä on jo esimerkiksi Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa.
Lisääntyminen: Metsäkauriilla on viivästynyt sikiönkehitys. Munasolu hedelmöittyy syksyllä, jää lepotilaan ja jatkaa kehitystään vuodenvaihteen jälkeen. Vasat (tavallisesti 1–3) syntyvät touko–kesäkuussa.
Ravinto: Metsäkauris syö heiniä, ruohoja, varpuja ja lehtiä sekä sieniä. Se käy myös oras- ja viljapelloilla. Talvella suuri osa ravinnosta voi olla oksia. Kauriita myös ruokitaan talvisin.
Ääntely: Lauri Hallikaisen äänitteellä kuullaan metsäkauriita toukokuisena aamuna. Taustalla laulavat satakieli ja laulurastas ja etäältä kuuluu teerien soidinpulina.