Näppyjä, muhkuroita, karvapalloja ja monia muita. Erilaisia äkämiä on valtavasti, samoin kuin niiden aiheuttajiakin. Jutun juju on silti aina sama.

Äkämä saa alkunsa, kun jokin selkärangaton eläin munii kasviin. Otus voi olla vaikkapa punkki tai hyönteinen, kuten pistiäinen tai sääski. Sen erittämät kemikaalit saavat kasvin tuottamaan ylimääräistä solukkoa, jonka sisällä on sopiva kasvuympäristö. Toukka saa ravintonsa kasvavasta äkämästä, ja samalla kasvannainen tarjoaa suojaa.

Jos äkämiin perehtyy, niiden sisältämän otuksen voi tunnistaa.

”Ne ovat melkein aina erikoistuneet tiettyyn kasviin. Kasvilaji, äkämän muoto ja sijainti kasvissa yleensä riittää tunnistamiseen”, kertoo Oulun yliopiston yli-intendentti Marko Mutanen.

Jotkin lajit on myös nimetty äkämien mukaan. Esimerkiksi ruusun varressa kasvavan muhkean karvapallon takana on ruusuntakkuäkämäpistiäinen.

Äkämiä on melko helppo löytää, sillä osa niistä on suorastaan näyttäviä kokonsa tai määränsä vuoksi. Kesän edetessä äkämät kasvavat ja voivat esimerkiksi muuttua kirkkaanpunaisiksi.

Tällainen äkämä löytyy muun muassa tuomen lehdeltä, ja usein lehti on niitä täynnä.

”Äkämäpunkit tekevät hattivatin näköisiä pieniä muodostelmia lehden pinnalle. Niitä on melkein joka paikassa, missä on tuomia”, Mutanen kertoo.

Äkämä voi vallata kukan, lehden, verson tai vaikkapa kehittyvän kävyn. Joskus äkämä voi tappaa kasvavan verson tai estää kukinnan, mutta yleensä niistä ei ole kasville juurikaan harmia.

Äkämät putoavat lehtien mukana tai kuivahtavat sijoilleen, kun asukas on poistunut omille teilleen.

Vinkki! Aiheuttajan voi päästä näkemään ottamalla kasvin osan talteen ja seurantaan, jos toukan kehitys on riittävän pitkällä. Laji on syytä tuntea ensi hyvin, jotta osaa ottaa huomioon kehittyvän toukan tarpeet.