Sateinen syksy saa limasienet kukoistamaan. Kuivuus puolestaan ajaa ne piiloutumaan syvälle karikkeeseen tai kasvattamaan itselleen kovan suojakuoren, mutta sateen jälkeen ne ilmestyvät taas esiin.

Nimestään huolimatta limasienet eivät kuulu sienikuntaan. Tutkimus on osoittanut, että ne ovat läheisempää sukua ameboille.

Sopeutuvaiset eliöt eivät kaihda kuumaa tai kylmää, vaan niitä asustaa lähes kaikkialla maapallolla.

Asiantuntija Marja Härkönen kertoo, että limasie­nen löytää helpoimmin limakkovaiheessa, ennen kuin se alkaa tuottaa itiöitä.

Luonnosta löytyy paljon muutakin limaista kuin limasienet, mutta eron huomaa näppituntumalla.

 ”Kun limasientä koskettaa sormella, se hajoaa kuin jugurtti. Se ei ole sitkasta eikä se veny.”

Limasieni voi sen sijaan hajota kahteen osaan, jotka kulkevat omiin suuntiinsa. Myöhemmin kohdatessaan osat voivat jälleen yhdistyä.

”Itiöpesäkkeiden löytäminen voi olla vaikeaa lukuun ottamatta paranvoita, joka on poikkeuksellisen kookas, jopa viidestä kymmeneen senttiä leveä.”

Limakkona paranvoi on joskus jopa leiskuvan keltainen, joten metsässä kulkeva voi hoksata sen etsimättäkin.

Limasienet syövät bakteereja ja sienten itiöitä, ja siksi niitä kannattaa etsiä sieltä, missä on runsaasti lahoavaa puuta.

”Limasienen voi löytää myös elävältä kasvilta tai korkealta puun rungolta. Varsin usein niitä on sammalilla”, Härkönen vinkkaa.

Hän kertoo, että limakoiden perusteella limasienen lajia voi jo arvailla, mutta tarkka tunnistus vaatii yleensä itiöpesäkkeiden tarkastelua suurennuslasin tai mikroskoopin avulla.

Vinkki! Limasienen lajin voi varmistaa itiöpesäkkeistä. Jos löytämänsä limakon haluaa tunnistaa, sen voi ottaa mukaansa ja laittaa kehittymään vaikkapa räystään alle. Silloin pääsee näkemään, millainen siitä kehittyy.