Pajut ovat kiitollisia puutarhakasveja. Luonnonvaraiset lajit pärjäävät monenlaisilla kasvupaikoilla koko maassa, eivätkä ne vaadi lannoitusta. Vaatimattomissakin oloissa pajut kasvavat nopeasti reheviksi ja tuuheiksi.

Kiitollisia lienevät myös kevään ensimmäiset perhoset, joille pajujen kukat ovat kuin pidot pitkän paaston jälkeen.

Suomen ympäristökeskuksen (Syke) tutkija Ida-Maria Huikkonen arvioi, että talvi 2023 on ollut perhosten kannalta hyvä.

”Talvi ei ole ollut kovin kylmä, ja lisäksi suurimmassa osassa maata on ollut lunta, joka on suojannut perhosia.”

Lumi on tehokas eriste, vaikka Huikkosen mukaan perhoset kestävät kovaakin pakkasta. Lumi voi myös auttaa peittämään kasvien seassa talvehtivat perhoset piiloon ruokaa etsiviltä linnuilta.

Hän kertoo, että kevään ensimmäiset perhoset ovat talvehtineet aikuisina siivekkäinä. Tutuimpia lajeja ovat nokkos- ja sitruunaperhonen.

Päiväperhoset eivät ole ainoita pajubaarin asiakkaita. Aamuauringon lämmössä aterialle voi saapua koivutyttöperhonen oranssinkirjavat takasiivet vilkkuen. Kukilta saattaa löytää myös kevätsurviaiskoin.

”Lajin metallinhohtoiset koiraat tekevät surviaismaista lentoa kukintojen ympärillä”, kertoo Syken erikoistutkija Juha Pöyry.

Hyörinä pajuilla ei lopu edes auringon laskettua. Silloin pöytään käyvät sankoin joukoin esimerkiksi ruskeankirjavat piilo-, puu- ja hirsiyökköset.

Perhoset pölyttävät pajujen kukat vastineeksi mesiateriasta. Kesän mittaan norkkokukinnot kehittyvät näyttäviksi rykelmiksi pitkulaisia siemenkotia.

Vinkki! Lähes kaikki pajut ovat kaksikotisia, eli pensaat ovat koiraita tai naaraita. Pajunkissat näyttävät samalta, mutta sukupuoli näkyy kukkivasta kasvista. Koiras- eli hedekukinto on keltainen, emikukinto hailakan vaalea.