Jännän näköisen perhosen, hammasyökkösen ­(Phlogophora meticulosa), kiivain lentokausi on varsin myöhään, ­loka–marraskuussa. Laji lentää jopa joulukuulla silloin, kun säät sallivat.

Hammasyökkönen on helppo tun­nistaa, jos huomaa tarkkailla perhosia vielä talven tullen.
”Se on hyvin näyttävä. Kun se istuu, se on melkein nelisenttinen”, sanoo hyönteisasiantuntija Jaakko Kullberg.

Kullberg vastaa puhelimeen Örön saarelta, Hangon länsipuolelta. Siellä hän pitää perhosille syöttirysiä. Kullberg kertoo, että lentoaikanaan hammas­yökkönen voi olla ulkosaariston runsain syötille tuleva perhonen.
Hammasyökkönen on tunnettu Suomessa jo kauan vaeltajana, mutta se ei tahdo oikein kestää Suomen talvea. Etelä-Ruotsissa se on jo paikallinen laji, ja Viron Saarenmaallakin sitä on havaittu vuoden jokaisena kuukautena.

”Se kuuluu suureen trooppiseen yökkösryhmään, jonka suurin monimuotoisuus on Madeiralla ja Kanariansaarilla”, Kullberg sanoo. ”Meillä on kaksi lajia, laskosyökkönen ja tämä hammasyökkönen.”

Lajin esiinmarssi Suomessa alkoi vuonna 1988, minkä jälkeen havainnot ovat notkahtaneet muutaman kerran. 2000-luvun alussa ne alkoivat kuitenkin lisääntyä, ja hammasyökkösestä tuli niin tavanomainen, etteivät totiset perhosharrastajat aina jaksa edes ilmoittaa havaintoja. Niitä on tullut ­Joensuuta, Kuopiota ja Oulua myöten.

”Se kuvastaa lajin voimakasta vaellusvimmaa”, Kullberg sanoo. ”Meillä se on kuitenkin etupäässä eteläinen laji. Havaintomäärä on runsastunut etenkin sen myötä, kun keräily ulkosaaristossa yleistyi 1980-luvun loppupuolella.”

Vinkki! Hammasyökkönen käy mielellään nesteillä. Tee viinistä, sokerista ja etikasta makeanhapan syöttiliuos ja marssi sen kanssa eteläisessä Suomessa meren äärelle. Laji tulee myös valolle, mutta ei yhtä hyvin.