Kun lännenelokuvassa halutaan kertoa, että pikkukaupunkia uhkaavat vaarat, tuuli nousee ja sankarin kasvoista siirrytään pääkadun näkymään. Sitä pitkin pyörii tumbleweed eli arokierijä. Näin ilmaistaan, että sankarin on selvittävä vaaroista yksin.

Yhdysvaltain lännessä yleisin ja tunnetuin arokierijä on idänotakilokki (Kali tragus/Salsola tragus). Nimikin kertoo, että se ei varsinaisesti kuulu länteen. Laji levisi Venäjältä Etelä-Dakotaan pellavansiementen mukana 1870-luvulla, samaan aikaan, kun uudis­asukkaat valtasivat Amerikan alkuperäiskansojen viimeisiä asuinalueita. Tumbleweed oli tuolloin seudulla yhtä uusi kuin Colt-revolveri tai höyryjuna.

Luontoharrastajan voi yllättää tieto, että idänotakilokkia löytyy myös Suomesta: Laji.fi-tietokannassa on useita havaintoja Etelä-Suomesta, ja yksittäiset havainnot Vaasan, Oulun ja Rovaniemen seudulta. Eniten kasvia on löydetty takavuosikymmeninä, mutta onpa sitä nähty 2000-luvullakin.

Tuulen mukana kieriminen ei ole vain yhden lajin erityisominaisuus. Monet arokasvit levittäytyvät samalla tavalla: Ne kuivuvat pystyyn, katkeavat tuulella juuren niskasta ja pyörivät avoimen maiseman halki niin, että siemenet sinkoilevat ympäriinsä.

Suomessa yleisempi arokierijä on unkarinpernaruoho (Sisymbrium altissimum), sekin idänotakilokin tapaan viljakuljetuksissa saapunut tulokas. Laji on levinnyt Suomessa kaikkialle, minne johtaa rautatie.

Kasviasiantuntija Terhi Ryttäri epäilee myös kotimaisen, hiekkarannoilla kasvavan meriotakilokin (Salsola kali) leviävän samalla tavalla. Jos tahdot nähdä tumbleweedin, mene siis tuulisella säällä jonkin kaupungin avoimelle joutomaalle tai hiekkarannalle. Helsingissä unkarinpernaruoho on levittäytynyt myös jäätä pitkin meren luodoille.

Vinkki! Joutomaat ovat keskitalvella hyvä retkikohde myös monien lintujen tarkkailuun. Urpiaiset, tiklit ja vuorihempot viihtyvät talventörröttäjien kimpussa.