Ruoki siiliä viisaasti

Siili saa poikasensa kesäkuun toiselta viikolta alkaen, usein juhannuksen korvilla. Poikasia on puolenkymmentä. Ne ovat sokeita ja vaaleanpunaisia, eikä niillä aluksi ole piikkejä ollenkaan.

”Eihän poikasta voisi synnyttää, jos se olisi piikkinen”, sanoo biologi Heidi Kinnunen Helsingin yliopistosta. ”Ihan muutaman tunnin kuluttua ne piikit sitten puhkeavat. Aluksi ne ovat pehmeitä ja vaaleita, mutta tummuvat ja kovettuvat vähitellen.”

Siili on imettävä nisäkäs. Emo huolehtii poikasista sillä aikaa, kun uros kulkee omilla teillään. Ensimmäiseen kolmeen–neljään viikkoon poikaset eivät voi seurata emoa, joten emon on jätettävä pikkuiset pesään, kun se kulkee omilla asioillaan. Yksin jääneet poikaset eivät siis ole hylättyjä.

”Ei emo niitä jättänyt ole, se on mennyt vain syömään”, Kinnunen sanoo.
Siilin imetys kestää kuukaudesta puoleentoista. Sen jälkeen, heinäkuun puolesta välistä alkaen, emo on valmis vierottamaan jälkikasvunsa.

”Siili ei tiettävästi koskaan ole tehnyt Suomessa kahta poikuetta”, Kinnunen kertoo. ”Tanskasta on tullut nyt ensimmäiset havainnot toisesta, loppukesän poikueesta. Tämä liittyy tietysti ilmaston lämpenemiseen.”

Moni on lapsena ruokkinut siilejä, ja Kinnusen mukaan niin voi oikein hyvin tehdä – ruokinta vahvistaa siiliä syksyä ajatellen ja lujittaa lapsen luontosuhdetta. Ruokinta-astiat on kuitenkin pidettävä puhtaina, jotta siili ei saa salmonellaa. Ja aikuiset siilit kärsivät laktoosista, joten maitoa ei pidä antaa.

Kinnunen tarjoaisi siilille mieluiten kissan märkäruokaa, jossa on paljon proteiinia.
”Kuivaruokaa ei missään tapauksessa, koska silloin eläimet jäävät janoisiksi.”

Vinkki! Anna heinikon ja pihanreunan rikkaruohojen olla. Siili viihtyy hoitamattomissa metsänreunoissa ja voi tehdä risu- tai lehtikasaan pesän.

Kuva: Juha Ilkka

Nuuhki valkolehdokin tuoksua

Valkolehdokki on yleinen orkidea, joka herättää huomion korkealla, harsulla kukinnollaan. Yksittäisten kukkien kannukset voivat olla jopa neljä senttiä pitkiä.

On helppo arvata, että näin mielipuolinen rakenne on kehittynyt palvelemaan perhosia, joiden rullautuva imukärsä yltää imaisemaan meden kannuksen perältä. Valkolehdokin pölyttäjiä ovatkin lähinnä kiitäjät.
Mahdollisuus perhoshavaintoihin on hyvä syy tulla valkolehdokkien luo vielä hämärän laskeuduttua. Toinen hyvä syy on, että juuri yöllä valkolehdokki tuoksuu voimakkaasti. Silloin kannuksen pohjalta leyhyy meden aldehydi- ja alkoholiyhdisteitä sekä aromaattisia aineita.

Vinkki! Valkolehdokin, Suomessa tarkemmin pohjanvalkolehdokin, löytää parhaiten Joensuu–Pori
-linjan eteläpuolelta. Sitä esiintyy lehtomaisissa kangasmetsissä, lehdoissa, letoilla ja niityillä.

Kuovit muuttavat

Vanhojen kuovien syysmuutto tapahtuu eri sukupuolilla eri aikaan. Hangon lintuaseman eli Haliaksen tilastoissa on pienet hyppäykset kesäkuun 21. ja heinäkuun 6. päivä. Tutkija Aleksi Lehikoisen mukaan ensin muuttaa vanhoja pesineitä naaraita, ja koiraat seuraavat pari viikkoa myöhemmin. Ne pääsevät matkaan sitä mukaa kun poikasten hoito antaa myöten.
Kuovit lähtevät lounaaseen. Suomessa rengastetut kuovit ovat viihtyneet elo–syyskuussa Tanskassa mutta valuvat syksyn edetessä lounaaseen Pohjanmeren rannikkoa pitkin. Talveksi ne ovat koukanneet Britannian kautta Ranskaan.