Järven vesimassa säilöö tehokkaasti lämpöä. Maan pinta voi peittyä lumeen selvästi ennen järvenselän jäätymistä.

Jäätymistä edeltää veden täyskierto. Veden lämpötila vaikuttaa sen tiheyteen, joten pinnasta jäähtyvä vesi ja syksyn tuulet sekoittavat kesällä kerrostuneen veden. Silloin hapekas vesi kulkeutuu pohjaan asti.

Ensimmäisiä merkkejä järven jäätymisistä löytyy suojaisilta lahdilta. Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiön vesistöasiantuntija Anna Hakala kertoo, että jäätyminen alkaa usein tyynestä pakkasyöstä.

Kun olosuhteet ovat sopivat, pinta peittyy ohuen jääkannen alle melko nopeasti. Leudot ja tuuliset säät pitävät avoimia alueita kuitenkin sulana.

”Meidän nykyiset syksyt ovat sellaisia, että jäätyminen voi tapahtua monta kertaa”, Hakala sanoo.

Jään päälle kertyy nopeasti kerros lunta. Sen alla alkaa kaamos ja yhteyttäminen loppuu.

”Se muuttaa systeemiä kokonaisuudessaan. Talvikausi on uinuva aika, jolloin kaikki tavallaan lepää.”

Jos järvien jäätyminen venyy yhä pidemmälle talveen, valo ja tuulet pääsevät vaikuttamaan vesiin. Tuuli myllertää pohjaan painuneita ravinteita takaisin veden vietäväksi ja heikko talvipäivän valo riittää pitämään levät toiminnassa.

Samalla veteen sekoittuu ilmasta yhä enemmän happea.

”Hyvä puoli on se, että happi­katoa tuskin pääsee syntymään, jos jäätä ei muodostu.”

Vähäjäisen talven haitat voivat näkyä seuraavana keväänä, kun pitenevä päivä ja lämpö herättelevät järven uuteen kasvukauteen.

”Seuraavan kevään ja kesän leväkukinnat ovatkin sitten aikamoisia”, Hakala kertoo.

Vinkki! Voit seurata järvien jäätilannetta osoitteessa jarviwiki.fi/wiki/Jäätilanne. Siellä voit viranomaishavaintojen selaamisen lisäksi ilmoittaa omat havaintosi. Ilmatieteen laitoksen sivuilta taas löydät tietoa merijäästä.