Joulun ajan metsässä kuuluu vain vähän ääniä. Havisevat lehdet ovat pudonneet ja linnut säästävät säkeensä kevätkarkeloihin.

Aivan äänetöntä ei kuitenkaan ole. Ruokaa etsivät tiaiset hälisevät sekaparvissaan ja varis raakkuu. Linnuilla on monenlaisia ääniä eri tarkoituksiin, kuten vaikkapa petolinnusta varoittamiseen. Näitä ääniä ihminenkin voi opetella tunnistamaan. Siten voi päästä näkemään petolinnun, joka muuten olisi jäänyt löytämättä.

Birdlife Suomen suojeluasiantuntija Aapo Salmela kertoo, että esimerkiksi talvehtivien mustarastaiden metakka kuuluu kauas, jos ne ovat huomanneet päiväpiilossaan torkkuvan pöllön. Säksättävä varoitusääni on monille tuttu, mutta pöllön niskaan niitä syydetään ryöppynä, joka ei jää huomaamatta.

Myös varikset nostavat äläkän huomatessaan pöllön tai vaikkapa kana- tai varpushaukan. Kun varis hätyyttää haukkaa, sen tavallinen raakkuminen muuttuu nopeatempoiseksi ronkkuvaksi sarjaksi.

Lintujen äänet ovat erilaisia riippuen siitä, onko peto tarkoitus hätistää tiehensä, vai onko parasta sukeltaa suojaan. Kun varpushaukka ilmestyy taivaalle, pienimpien kannattaa pysytellä näkymättömissä.

”Sinitiaisella on kimeä varoitusääni, joka hiljentää kaikki linnut kerralla.”

Kun linnut ääntelevät poikkeuksellisella tavalla, kannattaa katsoa tarkkaan, olisiko paikalla jokin petolintu.

Tutkimusten mukaan linnut tuntevat muidenkin lajien varoitusäänet. Se on etu, mutta mahdollistaa huijauksen: On huomattu, että lintulaudalle kärkkyvä talitiainen saattaa varoittaa haukasta syyttä suotta. Kun varpuset ja muut linnut lehahtavat matkoihinsa, se hyökkää apajille. Melkoinen kelmi!

Vinkki! Poikkeavat tapahtumat huomaa sitä helpommin, mitä tutumpaa lintujen tavallinen ääntely on. Metsäretkellä ja lintulaudan elämää seuratessa kannattaa höristää korvia ja kiinnittää huomiota lintujen arkisiin puuhiin ja ääniin.