Sipilän hallituksen toimintaa ovat leimanneet hätäily, oikaisuyritykset asioiden valmistelussa sekä piittaamattomuus luonto- ja ympäristöarvoista. Tällaisetko ovat normien purkutalkoot? Nuivassa suhtautumisessa luonnonsuojeluun vertailukohtaa joudutaan hakemaan 1960- ja 1970-luvuilta.

Nykyinen ja edellinen hallitus ovat korostaneet suojelun vapaaehtoisuutta. Nyt luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmäärärahoista ollaan karsimassa kaksi kolmasosaa, 48 miljoonasta eurosta 18 miljoonaan. Luonnonsuojelusta leikataan suhteessa muihin toimialoihin kaikkein eniten.

Metsähallituslakia on valmisteltu poikkeuksellisen salamyhkäisesti sekä sidosryhmien ja kansalaisjärjestöjen kuulemista halveksuvasti. Hallitus on yrittänyt vakuutella, että luonto- ja virkistysarvot turvataan uudessakin laissa. Valmistelutapaan peilattuna sitä on todella vaikea uskoa. Vaikka valmistelukoneisto nyt pakon edessä yrittääkin järjestää pikaisen kuulemisen, kaikki viittaa siihen, että lakipaketti yritetään ajaa runnomalla läpi.

Metsähallitus hallinnoi yli 12 miljoonaa hehtaaria valtion omistamia vesialueita ja metsiä – kansallisomaisuuttamme. On aiheellisesti epäilty, että uudella järjestelyllä pyritään ulottamaan järeää liiketoimintaa myös niille alueille, joiden päätehtävänä on ollut virkistyskäytön ja luontaiselinkeinojen edistäminen. Myös Luontopalveluiden asema saattaa olla vaarassa.

Lakeja tulee valmistella hyvän hallintotavan mukaisesti. Suomi on demokratia – ei sitä voi johtaa yritysmäisesti ylhäältä käskyttämällä. On palattava avoimeen ja asialliseen toimintakulttuuriin.