Vuoden ensimmäinen hyvä uutinen saatiin heti tammikuun alussa: yläilmakehän otsonikerroksen tuhoutuminen näyttää kääntyneen kohti hidasta toipumista. Ilmatieteen laitoksen ennusteen mukaan otsonikilpi olisi palautunut ennalleen noin vuonna 2050.

Tämä osoittaa, että muutoksia saadaan aikaan, jos on tahtoa. Niin sanottu Montrealin pöytäkirja vuonna 1987 aloitti prosessin, jolla kiellettiin cfc-yhdisteiden eli freonien valmistus. Näitä yläilmakehän otsonikilpeä tuhoavia kemikaaleja käytettiin laajasti ponnekaasuina, kylmälaitteissa ja vaahtomuoveissa.

Otsonikerroksen oheneminen lisäsi eliöille ja ekosysteemeille haitallisen ultraviolettisäteilyn määrää. Otsonikilpi on hyvä esimerkki ihmiskunnan luonnolta saamista ilmaisista palveluista. Muita vastaavia ovat suotuisa ilmasto ja puhtaan veden tuotanto. Niitä ei saa pitää itsestäänselvyyksinä, vaan niiden toimintakyky on aktiivisesti taattava.

Freonit ovat vain yksi esimerkki suurista ympäristöongelmista. Ihminen päästää ympäristöön koko ajan lisää kemiallisia yhdisteitä, joiden pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole riittävästi tietoa.
Myös muovit ovat suuri kysymysmerkki. Näkyvän muovijätteen ongelmat tunnetaan, mutta juuri mitään ei tiedetä niistä vaaroista, joita aiheutuu terveydelle ja ekosysteemeille muovien hajotessa mikroskooppisiksi hiukkasiksi. Mikrohiukkasia arvioidaan olevan jo erittäin laajasti valtamerissä ja määrä kasvaa koko ajan.

Jorma Laurila
päätoimittaja
Suomen Luonto

PS. Tervetuloa uudet lukijat!

freonitmikrohiukkasetmuovijäteotsonikerros

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!