Miten linnut parittelevat?

Tätä asiaa on Luontoilloissa kysytty moneen kertaan, mutta anti on jäänyt melko vähäiseksi. Parasta on ollut, että on keksitty termi ”peppupusu”.

Linnuille parittelu on vaikeaa ja epäonnistuu usein. Syynä voi olla tekninen hankaluus tai toisen osapuolen muuttuminen aggressiiviseksi. Linnut eivät näet juuri muuten koskettele toisiaan. Liekö tämä osasyy siihen, että linnut parittelevat paljon.

Valtaosalla lintukoiraista ei ole mitään siittimen tapaista elintä. Parittelussa koiras hyppää tai laskeutuu naaraan selkään. Tämä väistää pyrstöllään esimerkiksi oikealle, jolloin koiras pääsee vasemmalta, jatkuvasti siivillään tasapainoillen, kiertämään ruumiinsa takaosan naaraan ruumiin alle.

Linnut levittävät mataliksi viemärisuolensa ympäristön höyhenet ja painavat tiukasti viemärisuolensa vastakkain. Suolen yläreunassa virtsatiehyeiden laitapuolella olevat koiraan turvonneet papillimaiset siittiötiehyet osuvat suoraan naaraan sukuaukkoihin. Naaraalla on tavallisesti kehittynyt vain vasen munajohdin, mutta sukuaukkojen välillä on uurre, jossa koiraan sukutuotteet pääsevät liikkumaan. Itse ejakulaatio näkyy lyhyenä hieronnan tapaisena liikkeenä ja kestää sekunnin tai pari.

Linnun siitin on hyvin samantapainen kuin esimerkiksi kilpikonnalla. Toimiva siitin on muun muassa strutsilla ja sen sukulaisilla sekä sorsalinnuilla. Strutsilla se on 20 sentin pituinen. Muun muassa haikaroilla on siittimen jäänne. Joillakin linnuilla kuten ankalla on merkkejä myös klitoriksesta.
Sorsalinnuille siitin on ilmeisesti tae siitä, että ne voivat paritella vedessä. Siittimessä on spiraalimainen uurre, jota pitkin siemenneste pääsee naaraaseen.