Kevään saapuessa myös linnut alkavat hiljalleen palata Lappiin. Muutamien nimissä on pohjoiseen viittaavia osia: lapinsirri, jänkäkurppa, lapinkirvinen, tunturikihu.

Jotkut lajit muistuttavat nimestään äänellä: järripeippo ryystää, piekana naukuu, liro lirottaa, alli sanoo alli ja riekko riekkuu.

Kapustarinnalla on rinnan ja vatsan alueella tumma kauhan kuvio, ja keräkurmitsan olemus puolestaan on kerämäinen.

Kaikki nimet eivät ole kuivan tieteellisessä katsannossa onnistuneita. Vesipääsky ei ole pääsky vaan kahlaaja. Ruotsissa se onkin simsnäppa, uimasirri.

Lapinharakka ei ole harakka, vaan lepinkäinen, vaikka se hieman muistuttaa esikuvaansa. Piekanan nimi kuvailee hyvin lajin ääntä, mutta kana se ei kuitenkaan ole. Saameksi nimi on biehkan, josta suomenkielinen väännös tulee.

Kiehtovimpia lintuja on sinirinta, laulutaituri, jolla on rinnassa koreat värit. Eräkirjailija A. E. Järvinen kutsui sitä kellolinnuksi, sillä laulussa on myös kellomaisia sointuja. Kun sinirinnan laulu kiirii, silloin Lapissa on kesä.

Lue sarjan aiemmat osat:

Osa 1: Tuttuja sanoja
Osa 2: Tuntureita on monenlaisia
Osa 3: Retkeilyä pohjoisessa

Linnutpieni lapinsanasto

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!