Tammi–maaliskuussa 2006 seurasimme mökkimme ikkunasta useana päivänä, kuinka piisami haki lyhteeltä kauran röyhyjä ja vei ne kalliorinteeseen kiven koloon. Mökkimme sijaitsee kallion päällä matalan järvenlahden rannalla. Oliko piisami jäänyt vangiksi kuivalle maalle ja etsi siksi ravintoa lintujen ruokinnalta? Jää oli tuolloin paksua eikä sulia kohtia ollut lähimaillakaan.

Hätä keinot keksii. Mutta miksi tämä aivan ilmeisesti yksinäinen piisami oli joutunut tukalaan tilanteeseen?

Piisamien oikeaoppinen talvenvietto on vallan muuta: Ne oleilevat pienissä porukoissa hissun kissun joko maapenkkoihin veden äärelle kaivetuissa tai matalaan veteen kuolleista kasviaineksista rakennetuissa kekomaisissa pesissä. Täältä ne tekevät jään alla uiskennellen ruuanhankintamatkoja lähitienoille.

Muiden myyrälajien tapaan piisami voi myös varastoida ruokaa pahan päivän varalle. Tämän siis osasi onnekseen myös kysyjien tapaama ”kalliopiisami”. Sen kohtalon ratkaisseet vaiheet jäävät tietenkin arvailun varaan.

Todennäköisin selitys on, että kyseessä on nuori piisami, joka perheensä jätettyään on lähtenyt etsimään uusia asuinseutuja. Tämä on piisamien ja monien muidenkin eläinlajien keskuudessa nuorten normaalia käyttäytymistä. Mutta tämän piisamin matka ei ole sujunut normaalisti vaan talven tulo on päässyt pahasti yllättämään ja tukkinut tien suliin vesiin.