Riippumatossa edelleen! Riippumaton asema aurinkoon nähden tulee hankalaksi kameran osuessa suoraan paisteeseen ja nousen siirtämään sen varjoon. Samalla kuuluu muutama variksen venähtävä ”määkivä” huuto. Se tietää melkein poikkeuksetta petolinnun ilmestymistä näköpiiriin. Nyt hälytys oli kuitenkin aika vahva. Hämmästynkin, kuinka läheltä merikotkaksi ensin luulemani lintu lentää ohitse – merikotkanhan noista isoista peltolinnuista näkee näissä Matsalun lahden lähimaisemissa joka päivä.

Yllätyksekseni kotka laskeutuu viereisen metsäsaarekkeen männyn oksistoon vain noin 100 metrin päässä minusta. Onneksi takanani oleva ruokokattoinen talo kätkee hahmoani ja saan kotkan kameran etsimeen lintua vähääkään häiritsemättä.

Varikset kuitenkin häätävät linnun hetken päästä ilmaan. Se ponnahtaa kohti ja kääntyy sitten sivusuuntaan. Lintu on iso, ei ehkä kuitenkaan kaikkein isoin lajiryhmässään. Samalla lentokuva kertoo sopusuhtaisuudesta – vaikutelma ei ole etupainoinen ja raskas. Pyrstökin ulottuu pitemmälle kuin merikotkalla. Yläperässä näkyy valkoinen laikku, myös siivistä erottuvat melko heikot mutta selkeät vaaleat laikut. Kotkan nokka on pienempi ja hennompi kuin meri- tai maakotkalla. Sehän on pikkukiljukotka, hienoa, hauskaa!

Kuvausvalo ei ollut paras mahdollinen, mutta kuvasin pikkukiljukotkan sen lähtiessä varisten häätämänä lentoon ja sain muutaman linnun määrittämiseksi luonteenomaisen kuvan.

Lintu ponnahtaa varisten ärhennellessä lentoon jalat syvälle roikkuen. Rengasta ei näy. Ensin pikkukiljukotka lähtee kohti, mutta kääntyy sitten sivusuuntaan.

Tämä sattui viime viikon perjantaina. Seuraavina päivänä vielä tähyilin ahkeraan, josko pikkukiljukotka leijuisi ylhäällä taivaalla pyynnissä tähystäen saalista pellon pinnasta, en nyt sentään uskonut näkeväni sitä uudestaan pihapiiriin kuuluvassa metsäsaarekkeessa! Näin kuitenkin vain ruskosuohaukan toistuvasti.

Erityisesti etelärannikon läheisyydessä ja kaakossa, mutta pitemmälläkin on mahdollisuus kesäaikaan nähdä Suomessa kierteleviä pikkukiljukotkia. Virossa pikkukiljukotka esiintyy ilahduttavan vahvana ja elinvoimaisena kantana. Sille sopii hyvin Viron mosaiikkinen maasto. Hiljan ilmestynyt Viron uusi lintuatlas arvioi pikkukiljukotkan kannan Virossa 600–700 pariksi.

Pikkukiljukotkan virolainen nimi on väike konnakotkas. Suomennettuna väike tarkoittaa pientä ja konna sammakkoa eli se on siis pieni sammakkokotka! Tämä kertoo yhdestä tärkeästä saaliseläimestä.