Kun läntinen tuuli henkäilee leudosti maalis–huhtikuun taitteessa, pikkujoutsenten muuttovietti syttyy. Ne lähtevät liikkeelle suurin joukoin talvisijoiltaan Pohjanmeren maista.

Viron Matsalunlahti on niille tärkeä levähdys- ja tankkauspaikka. Jos kevätmuutto on patoutunut, pikkujoutsenet saattavat olla jopa ensimmäisten muuttajien joukossa. Silloin parvet laskeutuvat myös peltojen tulvajärville.

Arktisen tundran suolammet ovat vielä pitkään jäässä. Niinpä pikkujoutsenet viipyvät Matsalunlahdella kuukauden päivät. Niitä tapaa joukoittain myös muilla matalilla lahdilla kuten Põgarin ja Haapsalun lahdilla sekä Väinameren salmissa. Viimeiset jatkavat muuttoa yleensä toukokuun alussa.

Pikkujoutsenten muutto kulkee Viron pohjoisosien halki Suomenlahden perukkaan ja Laatokan ja Äänisen kautta Valkeallemerelle. Matka jatkuu varsin kapealle alueelle Jäämereen rajoittuvalle tundralle, taigametsävyöhykkeellä pesivien laulujoutsenten pohjoispuolelle. Pesimäalueet alkavat Kuolan niemimaan vaiheilta. Edelliskevään pikkujoutsenpoikueet palaavat vielä emojen seurassa pesimäseuduille.

Syysmuutto on monien lajien tapaan kevätmuuttoa hajanaisempi ja Virossa osin eteläisempi. Kuitenkin se käynnistyy säännöllisesti syys–lokakuun vaihteessa ja vielä marraskuussa saattaa pikkujoutsenia viivytellä Matsalunlahdellakin.

Virossa suojelualueet, matalat lahdet sekä laajat pellot ja niityt tarjoavat ravinnon ja turvan matkalla pesimäalueille tundralle ja sieltä takaisin.

Matsalu erinomainen havainnointipaikka

Parhaina huhtikuun päivinä Haeskan lintutornista voi laskea Matsalunlahdelta jopa 4000 levähtävää pikkujoutsenta. Niiden luonnontorvien äänet ja lyhyet äänisarjat soivat pehmeinä mutta kantavina. Joskus kevätöiden hämärässä äänet kantautuvat salaperäisesti pulputen kilometrien päähän.

Haeskan lintutorni Matsalunlahdella.

Linnut seurustelevat koko ajan ja tervehtivät äänekkäästi joukkoonsa lennähtänyttä uutta tulijaa. Soidinryhmien linnut kohottautuvat jäällä ja vedessä pystyyn, levittävät siipiään ja kuuluttavat kevätriemuaan. Vaikka laulujoutsenia on samassa ryhmässä, se ei häiritse pikkujoutsenia heittäytymästä tämän tästä soitimelle, vaikka lajit ovatkin joskus pariutuneet keskenään.

Äänen ohella paras tuntomerkki on nokan väritys: musta rajautuu melko pystysuorasti keltaiseen ja nokassa mustan osuus on runsaampi kuin laulujoutsenella.

Arka lintu

Pikkujoutsen on laulujoutseneen verrattuna hyvin arka, eikä levähtäviä parvia sovi häiritä. Parhaiten lintuja pääsee tarkkailemaan lintutorneista kiikarilla ja kaukoputkella. Silloin huomaakin yllättäen, että pikkujoutsenet ovat päämuuton aikaan jopa runsain joutsenlintu Matsalunlahdella.

Parhaiten pikkujoutsenia pääsee tarkkailemaan lintutorneista kiikarilla ja kaukoputkella.

Vaikka pikkujoutsenet lentävät ja ruokailevat paljolti omissa, monesti hanhimaisen tiiviissä parvissaan, niiden joukossa on usein sulassa sovussa myös laulujoutsenia ja laulujoutsenten parvista voi taas löytää pikkujoutsenia. Hanhista tutuin matkakumppani on niin ikään puuttomalla tundralla pesivä tundrahanhi, joka usein ruokailee sänkipelloilla pikkujoutsenten seurassa.

Pikkujoutsen ei nokkaansa lotkauta päivystävälle merikotkalle, joka niin monissa muissa linnuissa nostattaa pakokauhun. Pelloilla ja niityillä ruokailevat linnut yöpyvät kuitenkin maanisäkkäiltä suojassa vedessä, jonne ne palaavat illan pimetessä.

Ilmastonmuutosuhka pikkujoutsenillekin

Ilmastomuutos saattaa lämpenemisen myötä siirtää tundravyöhykettä pohjoisemmaksi. Kun pikkujoutsen pesii kapealla kaistaleella tundralla Jäämeren äärellä, sillä ei ole mahdollisuuksia vetäytyä.

Suurten maanisäkkäiden leviäminen pohjoiseen voi aiheuttaa toisen uhkan, ehkä salametsästyskin. Luonnonvarojen hyödyntäminen herkällä tundralla on seurauksiltaan arvaamatonta. Toistaiseksi pikkujoutsenen pesintä on kuitenkin onnistunut viime vuosina melko hyvin.

Tuokiokuvia kohtaamisista

Pikkujoutsen

Cygnus columbianus ssp. bewickii

Tuntomerkit: Laulujoutsenta selvästi pienempi, hieman lyhytkaulaisempi ja olemukseltaan typäkämpi. Äänet pehmeämpiä ja vähemmän toitottavia kuin laulujoutsenella. Havaitaan muuttoaikoina myös Suomessa, mutta vähäisiä määriä verrattuna Viroon.

Ravinto: Vesikasvit ja rantojen heinäkasvit

Pesintä: Pesii arktisella tundralla Luoteis-Venäjällä ja talvehtii Länsi-Euroopassa muun muassa Hollannissa ja Englannissa. Talvikanta on noin 25 000–30 000.

Muutto: Siperian koillisosien pikkujoutsenet muuttavat kaakkoon Kiinaan ja Japaniin. Pieni osa muuttaa Kaspianmerelle ja Iraniin.

Tiesitkö? Euroopan ja Aasian pikkujoutsen on Cygnus columbianus ssp. bewickii. Alalajin nimi tulee englantilaisen lintutieteilijän ja lintumaalarin Thomas Bewickin mukaan. Pikkujoutsenen nimirotu Cygnus columbianus columbianus pesii Pohjois-Amerikassa. Sen nokka on lähes kokomusta.