Arka pikkujoutsen levähtää muuttomatkallaan Viron Matsalunlahdella
Kun läntinen tuuli henkäilee leudosti maalis–huhtikuun taitteessa, pikkujoutsenten muuttovietti syttyy. Ne lähtevät liikkeelle suurin joukoin talvisijoiltaan Pohjanmeren maista.
Viron Matsalunlahti on niille tärkeä levähdys- ja tankkauspaikka. Jos kevätmuutto on patoutunut, pikkujoutsenet saattavat olla jopa ensimmäisten muuttajien joukossa. Silloin parvet laskeutuvat myös peltojen tulvajärville.
Arktisen tundran suolammet ovat vielä pitkään jäässä. Niinpä pikkujoutsenet viipyvät Matsalunlahdella kuukauden päivät. Niitä tapaa joukoittain myös muilla matalilla lahdilla kuten Põgarin ja Haapsalun lahdilla sekä Väinameren salmissa. Viimeiset jatkavat muuttoa yleensä toukokuun alussa.
Pikkujoutsenten muutto kulkee Viron pohjoisosien halki Suomenlahden perukkaan ja Laatokan ja Äänisen kautta Valkeallemerelle. Matka jatkuu varsin kapealle alueelle Jäämereen rajoittuvalle tundralle, taigametsävyöhykkeellä pesivien laulujoutsenten pohjoispuolelle. Pesimäalueet alkavat Kuolan niemimaan vaiheilta. Edelliskevään pikkujoutsenpoikueet palaavat vielä emojen seurassa pesimäseuduille.
Matsalun kansallispuiston alue.
Syysmuutto on monien lajien tapaan kevätmuuttoa hajanaisempi ja Virossa osin eteläisempi. Kuitenkin se käynnistyy säännöllisesti syys–lokakuun vaihteessa ja vielä marraskuussa saattaa pikkujoutsenia viivytellä Matsalunlahdellakin.
Virossa suojelualueet, matalat lahdet sekä laajat pellot ja niityt tarjoavat ravinnon ja turvan matkalla pesimäalueille tundralle ja sieltä takaisin.
Matsalu erinomainen havainnointipaikka
Parhaina huhtikuun päivinä Haeskan lintutornista voi laskea Matsalunlahdelta jopa 4000 levähtävää pikkujoutsenta. Niiden luonnontorvien äänet ja lyhyet äänisarjat soivat pehmeinä mutta kantavina. Joskus kevätöiden hämärässä äänet kantautuvat salaperäisesti pulputen kilometrien päähän.
Haeskan lintutorni Matsalunlahdella.
Linnut seurustelevat koko ajan ja tervehtivät äänekkäästi joukkoonsa lennähtänyttä uutta tulijaa. Soidinryhmien linnut kohottautuvat jäällä ja vedessä pystyyn, levittävät siipiään ja kuuluttavat kevätriemuaan. Vaikka laulujoutsenia on samassa ryhmässä, se ei häiritse pikkujoutsenia heittäytymästä tämän tästä soitimelle, vaikka lajit ovatkin joskus pariutuneet keskenään.
Äänen ohella paras tuntomerkki on nokan väritys: musta rajautuu melko pystysuorasti keltaiseen ja nokassa mustan osuus on runsaampi kuin laulujoutsenella.
Arka lintu
Pikkujoutsen on laulujoutseneen verrattuna hyvin arka, eikä levähtäviä parvia sovi häiritä. Parhaiten lintuja pääsee tarkkailemaan lintutorneista kiikarilla ja kaukoputkella. Silloin huomaakin yllättäen, että pikkujoutsenet ovat päämuuton aikaan jopa runsain joutsenlintu Matsalunlahdella.
Parhaiten pikkujoutsenia pääsee tarkkailemaan lintutorneista kiikarilla ja kaukoputkella.
Vaikka pikkujoutsenet lentävät ja ruokailevat paljolti omissa, monesti hanhimaisen tiiviissä parvissaan, niiden joukossa on usein sulassa sovussa myös laulujoutsenia ja laulujoutsenten parvista voi taas löytää pikkujoutsenia. Hanhista tutuin matkakumppani on niin ikään puuttomalla tundralla pesivä tundrahanhi, joka usein ruokailee sänkipelloilla pikkujoutsenten seurassa.
Pikkujoutsen ei nokkaansa lotkauta päivystävälle merikotkalle, joka niin monissa muissa linnuissa nostattaa pakokauhun. Pelloilla ja niityillä ruokailevat linnut yöpyvät kuitenkin maanisäkkäiltä suojassa vedessä, jonne ne palaavat illan pimetessä.
Ilmastonmuutosuhka pikkujoutsenillekin
Ilmastomuutos saattaa lämpenemisen myötä siirtää tundravyöhykettä pohjoisemmaksi. Kun pikkujoutsen pesii kapealla kaistaleella tundralla Jäämeren äärellä, sillä ei ole mahdollisuuksia vetäytyä.
Suurten maanisäkkäiden leviäminen pohjoiseen voi aiheuttaa toisen uhkan, ehkä salametsästyskin. Luonnonvarojen hyödyntäminen herkällä tundralla on seurauksiltaan arvaamatonta. Toistaiseksi pikkujoutsenen pesintä on kuitenkin onnistunut viime vuosina melko hyvin.
Tuokiokuvia kohtaamisista
-
- Vaikka unohtumattomia lintujen kohtaamisia on elämässäni ollut paljon, ei ole vaikuttavampaa luontoaamua kuin 5. huhtikuuta 2009: Aurinko nousee jalojen lehtipuiden ja leppien latvojen takaa Viron Läänemaalla. Pikkujoutsenten äänet kantautuvat tulvajärven railoista yhtä aikaa epätodellisina ja niin todellisina. Muutamassa kevätaamun hetkessä vaihtelevat kaikki elämän sävyt aamuhämärän, sumun ja auringon keskinäisessä leikissä, valot, varjot ja tuoksut. Sadat pikkujoutsenet ja hanhet huudahtelevat tulvajärvessä. Ne lennähtävät, laskeutuvat ja monet pitävät soidinta. Kevään suuri voima riehuu sielussa ja ruumiissa. Pikkujoutsen valloittaa vanhan lintumiehen ja naulitsee loppuiäksi tämän linnun tutkimiseen, kuvaamiseen ja suojeluun. Tällaisen aamun voi kokea vain kerran elämässään.
-
- Kevät. Olin etsimässä pikkujoutsenia. Kahteen päivään ei yhtään havaintoa. Yhtäkkiä kuuluu niiden ääntä etäältä. Äänet kasvavat ja voimistuvat suureksi orkesteriksi. Noin 400 pikkujoutsenta lentää minua kohti taivaanrannasta. Näenkö unta? Ne laskeutuvat pienen joen taakse pellolle. Ne ovat todellisia!
-
- Hiljaisuus. Tyyni merenlahti. Hiljainen lokakuun loppu. Ei mitään muita ääniä kuin yksittäisiä pikkujoutsenten salaperäisiä haukahduksia värähtämättömässä tyyneydessä. Sateenkaari holvaa linnut. Myöhemmin, auringon jo painuttua mailleen, lentää kolme pikkujoutsenta illan pehmeässä punassa. Hiljaa, ääneti. Paratiisissa Olin odottanut niitä pitkään. Kevät oli myöhässä. Tänään ne tulivat. Linnut. Pikkujoutsenet. Auringon valo siivilöityi pehmeänä pienen pilviharson läpi. Lintukuvaaja oli paratiisissa. Pikkujoutsenet laskeutuvat muutollaan vain harvoin joelle. Nyt ei ollut sulia muualla, pellotkin paksussa lumessa. Kun lumi pian suli ensimmäisiksi lampareiksi, maisema oli kuin niiden kotona kaukana tundralla.
-
- Edellisenä iltana otin ensin kuvan pikkujoutsenista lepikon reunassa syksyn synkän sänkipellolla. Seuraavana iltana, melkein pimeässä hiipi ilves, ehkäpä pikkujoutsen mielessään samoilla jalanjäljillä. Yhtäkkiä kuuluu halki pimeän vielä viimeisten pikkujoutsenten huuto. Salamyhkäisen herkkä hämärä!
Pikkujoutsen
Cygnus columbianus ssp. bewickii
Tuntomerkit: Laulujoutsenta selvästi pienempi, hieman lyhytkaulaisempi ja olemukseltaan typäkämpi. Äänet pehmeämpiä ja vähemmän toitottavia kuin laulujoutsenella. Havaitaan muuttoaikoina myös Suomessa, mutta vähäisiä määriä verrattuna Viroon.
Ravinto: Vesikasvit ja rantojen heinäkasvit
Pesintä: Pesii arktisella tundralla Luoteis-Venäjällä ja talvehtii Länsi-Euroopassa muun muassa Hollannissa ja Englannissa. Talvikanta on noin 25 000–30 000.
Muutto: Siperian koillisosien pikkujoutsenet muuttavat kaakkoon Kiinaan ja Japaniin. Pieni osa muuttaa Kaspianmerelle ja Iraniin.
Tiesitkö? Euroopan ja Aasian pikkujoutsen on Cygnus columbianus ssp. bewickii. Alalajin nimi tulee englantilaisen lintutieteilijän ja lintumaalarin Thomas Bewickin mukaan. Pikkujoutsenen nimirotu Cygnus columbianus columbianus pesii Pohjois-Amerikassa. Sen nokka on lähes kokomusta.