Viime viikon arkipäivät olivat varsin mielenkiintoiset Viron Läänemaalla. Yöllä pikkupakkasta, päivät nollan vaiheilla, pelloilla aivan valtavasti töyhtöhyyppiä, suuria tundrahanhiparvia, joukossa metsähanhia ja valkoposkihanhia; ja rannoilla paikallisia merihanhia. Suosikkini pikkujoutsenet olivat myös mukavasti liikkeellä. Rastaat ja peipot tekivät tuloaan. Suuri muutto odotuksissa.
Viron mereiset suojelualueet sekä matalat lahdet keräävät tuhansittain muuttomatkalla levähtäviä pikkujoutsenia. Läänemaan Matsalunlahti on parhaita paikkoja niiden tarkkailuun.
Sateen välissä pilviin tuli kaakossa pieni rakonen vain muutamaksi aamun minuutiksi. Mitä silloin aukesi luontokuvaajalle ohi kiitäväksi hetkeksi Matsalunlahden rannassa Haeskan lintutornilla, viime keskiviikkoaamuna.
Pidän marraskuun valoista. Moni pitää. Valossa on kovin paljon mahdollisuuksia. Joskus sitä on toki hyvin vähän. Marraskuun valo tulee aika matalalta ja se on yksi sen hieno salaisuus.
Joka kerta, ei toki niin usein, kun olen osunut tilanteeseen, jossa merikotka hätyyttelee joutsenia tai pikkujoutsenia, hämmästyn kohteen kokoa. Miten kohtaamisissa käy? Tähän asti merikotka ei ole saanut saaliikseen joutsenia.
Lähestyvän pikkujoutsenparven haikeat haukahdukset hiljaisen syysaamun valjetessa ovat aina yhtä herkistäviä. Illalla ääniin liittyy muun luonnon mystinen hiljaisuus.
Tänä vuonna lokakuulla pikkujoutseniin on voinut törmätä ilahduttavan useasti myös mm. Itäisen Uudenmaan, Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan pelloilla. Pikkujoutsenet muuttavat aikaisempaa useammin myös Suomen kautta.
