Pikkuruisia nallekarhuja
Olen kiinnostunut karhukaisen toukan ulkonäöstä. Se kuulemma syö ankeroisia maasta, ja on siis arvokas tunnistettava.
Karhukaiset ovat alle millin pituisia otuksia, joita on muun muassa kosteassa sammalikossa ja jäkälikössä sekä meressä ja makeassa vedessä. Mikroskoopilla katsottuina ne ovat töppöjalkoineen somasti nallekarhun näköisiä. Ne muodostavat oman pääjaksonsa jonnekin nivelmatojen ja niveljalkaisten välille. Meillä niitä on todettu noin 50 lajia.
Karhukaisilla on suussaan kaksi stilettiä, joilla ne lävistävät kasvin pintakelmun. Ne imevät kasvien nesteitä ravinnokseen. Tiedossa ei ole, että ne imisivät myös ankeroisia. Nämähän ovat pieniä sukkulamatoja, usein pahoja viljelykasvien tuholaisia.
Kaikki karhukaislajit ovat yksineuvoisia, mutta yleensä naaraita on paljon enemmän. Joistakin lajeista on pelkkiä naaraita, joten ne lisääntyvät partenogeneettisesti. Munasta vasta kuoriutuneet yksilöt ovat muuten aikuisen näköisiä, paitsi että niiden nivelettömissä jaloissa on vähemmän kynsiä. Sen kummempia toukkia ei siis ole.
Karhukaiset ovat kuuluisia kestävyydestään. Aktiivisina ne elelevät veden ympäröiminä, siis sammalikossakin kasvin pinnassa olevassa vesikalvossa. Jos kuivuminen uhkaa, ne muuntuvat pallomaisiksi kestomuodoiksi, jotka kestävät muun muassa 270 asteen pakkasta, kiehuvaa vettä ja absoluuttista alkoholia. Ne pysyvät hengissä vuositolkulla. Eipä paremmasta väliä!