Kairasin pilkkiavantoni vanhaan reikään. Kun nostin sohjot jäälle, mukana tuli seitsemän salakan poikasta. Toisen kerran tein reiän aivan ehjään jäähän, ja sieltäkin huuhtoutui sohjon mukana kaksi kalanpoikasta. Miksi pikkukalat oleskelevat aivan jään alla?

Kevättalvella valoisuuden lisääntyessä jään alle alkaa ilmaantua monenlaista elämää. Tuulet eivät sekoita vesimassoja, joten pintavesiin kasautuu kasvi- ja eläinplanktonia kuten yhteyttäviä pikkuleviä, alkueläimiä, rataseläimiä ja planktonäyriäisten eri kehitysasteita.

Muutaman millimetrin koon saavuttavat hankajalkaiset ja vesikirput saalistavat pienempiä eliöitä ja houkuttelevat paikalle vuorostaan niitä itseään syöviä kaloja kuten salakoita, kuoreita ja muikkuja.

Näitä kaloja on aivan jään alla, ja jotkut myös hakeutuvat jään koloihin saalistamaan tai turvaan petokaloilta, joita myös liikkuu pintavesissä. Tuon vesikerroksen saalismahdollisuudet eivät jää tarkistamatta kevätjäiden kokeneilta pilkkikalastajilta.

Koloja ja onteloita muodostuu sulavaan jäähän luonnostaan muun muassa pinnalta umpeutuneiden railojen kohtaan ja tietysti pilkkimiesten avantoihin. Nehän eivät keväämmällä enää jäädy umpeen jään alapintaan asti. Avannon teko käy kairoilla nopeasti, ja se kenties silloin tällöin yllättää pikkukalat, jotka jäävät kierteisiin ja nousevat sohjon seassa ylös.

Jäänalaista elämää voi tarkkailla pilkkiavannosta, johon nousevassa vedessä poukkoilevat vesikirput ja pikkukalat näkyvät hyvin ja erityisen hyvin yöllä taskulampun valossa. Suosittelen tätä havainnointia joskus niillekin, jotka eivät itse harrasta pilkkikalastusta.