Huhti–toukokuussa järvien ja lampareiden pohjamudissa, lähteissä ja jopa vanhoissa kaivoissa talvehtineet sammakot kiirehtivät kutupaikoilleen. Sellaisiksi kelpaavat monenlaiset rannat, ojat ja lammikot, joissa innokkaimmat kurnuttavat jopa keskellä päivää. Suojaisissa ojissa ja lammikoissa kutu ja nuijapäät ovat turvassa kalojen saalistukselta. Toisaalta vaarana on lammikoiden kuivuminen tai ravinnon loppuminen. Ruuan saatavuus vaikuttaa nuoruusvaiheiden kehitysvauhtiin, mutta keskimäärin kymmenen viikon kuluttua pikkusammakot siirtyvät vedestä kosteisiin maaympäristöihin, rannoille ja soille.