Lyngenin vuoret, tai alpit, niin kuin paikalliset niitä kutsuvat, ovat vaikuttava näky jopa Norjan mittapuulla. Päästäkseen ihailemaan niitä ei tarvitse kuitenkaan olla vuorikiipeilijä. Alueella on monia helppokulkuisia reittejä vuorien ja jäätiköiden äärelle.

Reitti

Lyngenvuonon länsirannalla on useita eri mittaisia vaellusreittejä. Aloitimme retken Furuflatenin kylästä, päämääränämme laakea jokisuisto, Dalbotn, jossa kolmelta jäätiköltä, Vest-, Midt- ja Sydbreeniltä purkautuvat jäätikköjoet kohtaavat. Polku alkaa asfalttitieltä (tie numero 868) Furuflatenista ja se on helppo löytää opasteiden avulla. Reitti ei ole pitkä, kuutisen kilometriä. Nousua on vain pari sataa metriä, joten polun päähän kävelee parissa tunnissa. Reitti sopii hyvin siis myös aloitteleville retkeilijöille. Aikaa kannattaa kuitenkin varata reilusti maisemien ihalua varten.

Tunturikoivikossa mutkitteleva polku seurailee Lyngsdalselva-jokea. Kuva: Riikka Kaartinen

Alkumatkan polku kulkee asutuksen keskellä, mutta pian edessä häämöttää silta, jonka ylityksen jälkeen talot jäävät taakse. Vaikka päivä on aurinkoinen ja alkusyksyn viikonloppu tyyni ja lämmin, kulkijoita on todella vähän. Lampaiden lisäksi vastaan tulee vain muutama paikallinen marjastaja, ja kaksi retkeilijää – Suomesta! Keskikesällä alueella lienee paljon retkeilijöitä, joten rauhaa kaipaavan kannattaa välttää kesän huippusesonki.

Lampaat laiduntavat tunturikoivikossa. Kuva: Riikka Kaartinen

Polku kulkee Lyngsdalshytta-nimisen vuokramökin kautta. Koska maasto on tasaista ja mökillä ei ole vieraita, päätämme pystyttää teltan mökin pihapiiriin. Sitä paitsi mökin terassilla on mukava keitellä lounasta ja nautiskella maisemasta. Lyngenin alueella on sekä autiotupia että vuokramökkejä. Tämän Lyngsdalshyttan voi vuokrata 150 kruunulla (per vuorokausi). Tietoa kaikista Lyngenin mökeistä (englanniksi) löytyy täältä.

Lounaan ja teltanpystytyksen jälkeen jatkamme matkaa Vestbreen-jäätikön äärelle.

Tunturiluonto syysasussa

Koska polku ei nouse korkealle tunturiin, matka taittuu kullankeltaisessa tunturikoivikossa. Maasto polveilee ylös ja alas, joten paikkoja maisemakuville riittää. Kotona voi sitten ihmetellä, että mitä niillä kaikilla kuvilla oikein tekee! Matkan varrelta löytyy variksenmarjoja hiukopalaksi.

Lyngsdalshyttalta ei ole pitkä matka Vestbreenille, reilun kilometrin verran. Samalla pääsee tutustumaan jokisuistoon. Alkukesällä sulavesien aikaan kulkeminen saattaa olla hankalampaa, mutta nyt syksyllä maaston ollessa kuiva kulkeminen oli erityisen vaivatonta.

Kasvien kukinta alkaa olla syyskuun puolivälissä jo ohi, mutta viimeisiä tunturikasvien kukkia löytyy vielä: mustavalkoisia ruohokanukoita, vaaleanpunaisia tunturikohokkeja ja keltaisia kultarikkoja.

Kultarikko on Suomessa harvinainen kalkinvaatijalaji. Kuva: Riikka Kaartinen

Polku päättyy jäätikköjoen partaalle. Jatkamme vielä ylös joen varren kivikossa hyppien. Jäätikköjoen vesi on kuin lonkerotuopista kaadettua, samean harmaata. Väri johtuu vedessä olevasta hienosta hiekasta, siltistä, minkä takia vettä ei suositella juotavaksi. Juomavettä löytyy onneksi kirkasvetisistä tunturipuroista.

Joessa on vain vähän vettä, joten sen yli on helppo loikkia. Matkamme tyssää jäätikön alapuolelle, mistä alkaa kalliojyrkänne. Jäätikkö on vetäytynyt ylöspäin, kalliojyrkänteen päälle. Sulaminen onkin ollut viime vuosina nopeaa. Jäätikön maastoon jättämät jäljet ovat helposti nähtävissä. Niiden avulla tajuaa sen valtavan jäämassan, joka on jo sulanut.

Jollei kokemusta kiipeilystä ja jäätiköllä kulkemisesta ole, tästä eteenpäin matkaa voi jatkaa vain asiantuntevan oppaan johdolla. Ilta alkaa hämärtyä, joten suuntaamme takaisin kohti telttaa.

Illan tullen pilviä alkaa kertyä taivaalle. Yksi Norjan tavaramerkeistä lienee sadesää. Makuupussiin kömpiessämme sade rummuttaakin telttakangasta tasaista tahtia.

Vestbreenin jäätikkö. Yöllinen sade tuli lumena vuoren ylärinteillä. Kuva: Riikka Kaartinen

Aamulla heräämme kaakkurin kaihoisiin huutoihin. Pilvipeite repeilee ja sade lakkaa, vaikka raskas sumu roikkuu yhä vuorien yllä. Nyt jäätikkö hohtaa erityisen turkoosina. Pakkaamme rinkat ja suuntaaamme takaisin Furuflatenin kylään.

Norjan maastokarttaa voi tutkia verkossa, ja sieltä voi myös tulostaa karttalehtiä.