Poimintoja luonnosta: Ukkometso asettui taloksi jyväskyläläisen omakotitalon pihaan
Ukkometso ilmestyi jyväskyläläisen Timo ja Pirjo Mustalammen omakotitalon pihaan tammikuun lopulla. Se istuskeli autokatoksen harjalla ja viereisessä männyssä. Yllättäen lintu ei jatkanutkaan matkaansa vaan asettui taloksi.
”Se siirtyikin ihan pääoven edessä olevaan mäntyyn. Olen leikellyt puuta aika kovasti, ettei se kasvaisi liian isoksi, ja siitä on tullut monihaarainen. Ilmeisesti siinä oli sille kaikkein maukkaimmat neulaset”, Timo Mustalampi kertoo.
Hän tuntee tarinat ihmisille ärhentelevistä ”hulluista metsoista”, mutta uusi asukas osoittautui leppoisaksi kaveriksi, joka ei hätkähtänyt kulkemisista tai piha-askareista.
”Sitä sai kuvata läheltäkin, mutta pyrimme siihen, ettei se missään nimessä kesyyntyisi.”
Metso keikkui taitavasti ohuillakin oksilla ja napsi neulasia ruoakseen. Mustalampi kertoo, että toisinaan lintu nukkui kiepissä, mutta usein se vietti myös yönsä samassa männyssä. Lumipeite täyttyi tepastelujäljistä.
”Se kulki täällä kuin tontin omistaja”, hän naurahtaa.
Reviirin menetys sekoittaa metson pasmat
Mustalampi kertoo, että he päättelivät metson joutuneen kodittomaksi.
”Kivenheiton päästä alkaa iso hakkuuaukko, ja vielä vähän kauempana on valtavan isoja aukkoja.”
BirdLife Suomen viestintäpäällikkö Jan Södersvedin mukaan he ovat todennäköisesti oikeassa.
”Nämähän eivät pitkiä matkoja yleensä siirry. Useimmiten erikoisesti käyttäytyvät metsot ovat juuri niitä, joiden kotimetsä on hakattu, tai sitten muut metsot ovat hävinneet niin, ettei se pääse luontaista käyttäytymistään toteuttamaan.”
On ymmärrettävää, että metso on vielä vuoden alussa käyttäytynyt säyseästi. Södersvedin mukaan metsojen soidin huipentuu toukokuun alussa, joten kevään edetessä käyttäytyminen voi muuttua uhoavammaksi.
Poikkeuksellista on kuitenkin se, että koditon metsokukko asettui pihapiiriin eikä jäänyt metsän puolelle.
”Ehkä tyypillisemmin koppeloita tulee ihmisten ilmoille. Olen itsekin pari kertaa käynyt koulun tai päiväkodin pihalta siirtämässä sellaisen pois.”
Ei ole tiedossa, miksi juuri naaraat käyttäytyvät näin. Södersvedin veikkaus on, että yksin harhaileva koppelo saattaa mieltää lapsen metsokukon kokoiseksi ja hakeutuu siksi lähelle.
Lopulta metson visiitti Mustalampien pihassa venyi neljän viikon mittaiseksi. Helmikuun edetessä se alkoi ensin lähteä päiviksi muualle, eikä lopulta enää palannut mäntyyn. Sekä Mustalampien että Södersvedin veikkaus on, että uusi soidinpaikka on löytynyt ja metso on hakeutunut sen tuntumaan.
”Kun kevät etenee, hormonit alkavat hyrrätä niin, että hakeudutaan soidinpaikalle. Jos se oma on siitä hävinnyt, niin metso varmasti tutkailee lähiympäristöään, että löytyykö sieltä soidinpaikkaa ja muita kukkoja”, Södersved kertoo.
”En ole koskaan törmännyt täällä metson soitimeen, se olisikin mahtavaa”, Timo Mustalampi sanoo.
Pihan talviasukas oli Mustalammille mieluisa vieras.
”Hirveän mukava kaveri se oli. Aina oli seurattavaa, ja joka päivä piti katsella, että missäs se nyt on. Kerran se meni autokatokseen syömään jauhinkiviä kivipiiraansa juuri kun olin lähdössä. Ei kuitenkaan ollut pakko lähteä, joten minä odottelin sen aikaa, että poika saa olla siellä rauhassa.”
Kun lumet alkoivat sulaa vauhdikkaasti, talven syöminkien jäljet tulivat esiin. Kellertäviä kikkareita oli kertynyt kasoittain männyn alle sekä kieppien kohdalle. Kuivat jätökset ovat onneksi helppoja siivota, toteaa Mustalampi. Mäntykin varmasti toipuu ronskista harvennuksesta.
Video: Metsojen reviiritaistelut
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.