Löysin toukokuussa lehtikompostista onkimatoparin, joka oli kiinni toisissaan ”solmuistaan”. Ne pyrkivät kovasti toisistaan eroon. Mitä oli tapahtumassa? – Muokkasin puutarhaani ja löysin useita yhteenkasvaneita lieroja. Mistä on kysymys?

Molemmissa tapauksissa on löydetty rakastelevia lieroja. Lieroista vain kasteliero eli kastemato parittelee maan pinnalla, muut parittelevat piilossa maassa, esimerkiksi karikkeessa tai kompostissa, niin kuin näissä tapauksissa. Kastelierojen paritteluakin nähdään harvoin, koska se tapahtuu sateisina öinä ja otukset ovat arkoja.

Lierot ovat hermafrodiitteja, eli niillä on sekä koiraan että naaraan sukuelimet. Vain harvat lajit lisääntyvät ilman parittelua, joko partenogeneettisesti tai hyvin harvoin hedelmöittämällä itsensä. Ristisiitoksessa tapahtuu tärkeä perintötekijäin vaihto, mikä on yleissääntö eläinkunnassa ja paljolti kasvikunnassakin.

Lierojen parittelu on itse asiassa siittiösolujen luovuttamista toiselle osapuolelle, sen spermatheca-nimisiin siittiösäiliöihin. Hedelmöityminen tapahtuu yleensä munimisen yhteydessä vasta päiviä myöhemmin.

Parittelussa lierot ovat takapäät eri suuntiin siten, että kummankin satula, tuo paksumpi ja vaaleampi kohta, on toisen siittiösäiliöiden kohdalla. Satula erittää runsaasti limaa, joka kuivuu ja kovettuu pinnaltaan ja ympäröi molemmat madot. Siittiöt kulkeutuvat toisen osapuolen siittiösäiliöihin ihoon muodostuvaa kourua pitkin. Parittelu kestää usein parisen tuntia.

Kun liero on paritellut, se aloittaa muutaman päivän kuluessa munimisen. Satula erittää limatupen, ja liero vetäytyy siitä pois. Kun tuppi on lieron etupään kohdalla, tämä ensin munii siihen ja sitten hedelmöittää munat toiselta yksilöltä saamallaan siittiönesteellä. Tuppi kovettuu ja sulkeutuu molemmista päistään ja muodostaa munakotelon eli kokonin.

Munakotelossa on tavallisesti parikymmentä munaa, mutta sieltä kuoriutuu yleensä vain yksi, äitinsä ja isänsä näköinen pienoisliero. Kesän aikana liero voi tuottaa useita kymmeniä munakoteloita.