Jos aikoo hiihtää Rukalla, on syytä ostaa latukartta. Latuja ei nimittäin ole merkitty maastoon niin hyvin kuin toivoisi ja kiertosuunnat selviävät helpoiten kartasta. Esimerkiksi Rukan ympäri kiertävän reitin voi hiihtää vain toiseen suuntaan.

Kannattaakin suunnata Rukalta vaikkapa koilliseen, jossa uutteran kapuamisen palkitsee Kuusamon korkeimman vaaran, Valtavaaran, hienot maisemat.

Matkaa Rukatunturin juurelta Valtavaaran luonnonsuojelualueen laavulle on kolmisen kilometriä ja se on lähes yksinomaan jyrkähköä nousua. Haastetta riittää siis kokeneemmallakin hiihtäjälle.

Valtavaaralla odottaa hyvinvarustettu laavu, jossa voi kuivatella hikeentyneet vaatteet tekemällä tulet. Laavulta kannattaa vielä kipaista lyhyt matka lähes viiteensataan metriin kohoavalle Valtavaaran huipulle, josta näkee pitkälle joka suuntaan.

Huipun päivätuvasta on aikoinaan tienoota tiirannut palovartija, mutta nykyään vaaralta tähystellään enemmänkin lintuja. Tämän Karhunkierroksenkin reitille osuvan alueen linnuston erityispiirteisiin kuuluu runsas ja edustava kuusimetsälajisto. Matkaa Oulangan kansallispuistoon on 40 kilometriä.

Talviretkellä ei lintuja näy, mutta laavulla seuraamme liittyi utelias metsäpäästäinen. Se ei vaivu horrokseen, joten päästäinen onkin hyvä laavunvartija. Touhukkaana se pyörii jaloissa, joten lienee tottunut vieraisiin, vaikka onkin erakko luonteeltaan.

Metsäpäästäisen laavulta paluumatka taittuu enimmäkseen alamäkeen lasketellessa. Matkaa takaisin Rukatunturin kupeeseen kertyy kuutisen kilometriä, mutta se tuntuu lyhyemmältä kuin puolet lyhyempi menoreitti ylös laavulle.

Paluumatkalla malttaakin hyvin ihailla latua reunustavaa satumaista tykkylumimetsää, jonka Koillismaan kostea ilmasto ja kovat pakkaset yhdessä lauhojen tuulien kanssa ovat loihtineet. Maaliskuun auringonpaisteessa siellä täällä lunta tussahtelee jo oksilta alas. Kohta koittaa Koillismaallekin kevät!

Lue lisää Valtavaaran-Pyhävaaran luonnonsuojelualueesta