Kaisaniemen kasvitieteellisen puutarhan seychellienpalmu on esimerkki ulkomaisesta uhanalaisesta lajista, jota etäsuojellaan Suomessa.

Myös kotoiset kasvilajimme kaipaavat etäsuojelua. Helsingin yliopiston siemenpankissa ollaan suojelun ytimessä.

”Näissä on paljon tyhjää”, kokoelmakoordinaattori Mari Miranto sanoo tutkiessaan vaarantuneen vuorijalavan siemenerää suurennuslasilampun alla. Vuorijalavan siemenen ympärillä on siipipalle eli lenninsiipi, ja siemenet tahtovatkin leijailla Mirannon käsistä lattialle.

”Tässä on siemenmassaa aika paljon, joten aluksi yleensä hypistelen niitä ja tunnustelen, onko joukossa paljon tyhjiä siemeniä. Etenkin puut sekä heinä- ja sarakasvit tuottavat paljon myös tyhjiä siemeniä”, Miranto sanoo.

Uhanalaisten lajien siemenet puhdistetaan ennen pakastusta. Kuva: Susanna Kekkonen

Helsingin yliopistolla suunniteltiin siemenpankkia jo kymmenen vuotta sitten, mutta vasta 2012 yliopisto sai EU:n Life+-rahastosta viiden vuoden rahoituksen uhanalaisten kasvien etäsuojeluun.

”Säilömme siemeniä siemenpankkiin ja kasvatamme kasveja puutarhakokoelmiimme. Tässä ESCAPE-hankkeessa (Ex-situ conservation of Finnish native plant species) ovat mukana myös Suomen ympäristökeskus Syke, Metsähallituksen luontopalvelut sekä Oulun yliopisto, jossa on siemeniä ja kasvisolukkoa kryotankissa ­–196 asteen lämpötilassa”, Miranto toteaa.

Mari Miranto kerää silmälläpidettävän isokrassin siemeniä siemenpankkiin. Kuva: Susanna Kekkonen

Kumpulan siemenpankin pakastimessa on säilöttynä noin 150 uhanalaisen tai silmälläpidettävän lajin siemeniä. Se on noin puolet kaikista uhanalaisista kasvilajeistamme.

”Suomi on sitoutunut Rion biodiversiteettisopimuksen mukaiseen kasviston suojelu­sopimukseen, jossa vuoteen 2020 mennessä 75 prosenttia uhanalaisista kasveista pitää olla säilöttynä etäsuojelun keinoin. Vaikka hankkeemme loppui elokuun lopussa, siemenpankki jatkaa tietenkin toimintaansa.”

Miranto avaa – ei kassakaapin – vaan kuivakaapin oven ja nappaa sieltä lisää siemennäytepusseja.

”Mitäs tässä on? Taponlehteä, sitä kasvaa luontaisesti vain kapealla alueella Etelä-Hämeessä.”

Pussista valahtaa pöydälle mustia siemenkotia, joita Miranto alkaa pyöritellä käsissään. Roskan seasta alkaa paljastua himmeän harmaita pienen pieniä siemeniä.

”Nämä ovat vielä ihan käsiteltävissä, mutta esimerkiksi kämmekän miltei tomumaiset siemenet vaativat ihan omat työskentelymenetelmänsä.”

Siemeniä ovat keränneet paitsi Syken, Metsähallituksen ja yliopiston biologit myös muutama kasviharrastaja.

Siemenpankin siemenestä kasvatettu perämerenmaruna. Kuva: Susanna Kekkonen

Keräämisessä on oltava erityisen tarkkana, ettei kasvin luontainen kasvusto vaarannu. Siksi kasvin siemenistä voi kerätä vain viidesosan ja siementen tulee olla kypsiä, jotta ne kestävät kuivaamisen ja pakastamisen. Siemeniä pitäisi kuitenkin kerätä ruohovartisista kasveista 50 eri yksilöstä ja puista 15 eri puuyksilöstä.

Jokaisesta siemenerästä on täytetty keruulomake ja Miranto täyttää vielä käsittelylomakkeen eri työvaiheistaan.

”Aluksi siemenet putsataan. Siinä voidaan käyttää apuna aspiraattoria, joka puhaltaa painoltaan kevyemmät tyhjät siemenet eroon elinkelpoisista siemenistä. Jotta siemenet säilyisivät kymmeniä tai jopa satoja vuosia, ne pitää myös kuivata hyvin kuivakaapissa. Lopuksi siemenet päätyvät kuumasaumatuissa foliopusseissa rekisterinumeroituna kylmäsäilytykseen –20 asteeseen.”

Tunturikoivun siemeniä sisältävä paperipussi pullistelee siementen paljoudesta. Niitä on useita tuhansia. Siemeniä pitääkin olla runsaasti, sillä niitä myös kuluu paljon erilaisissa testauksissa. Miranto tutkii siementen laatua esimerkiksi halkaisemalla niitä ja tekemällä idätystestejä.

”Puolet kunkin lajin siemenistä lähetetään Millennium-siemenpankkiin Iso-Britanniaan. Se on varotoimenpide, jos omat näytteemme tuhoutuisivat esimerkiksi luonnonmullistuksen tai tulipalon vuoksi.”

Meriotakilokin siementen itävyyttä testataan. Kuva: Susanna Kekkonen

Kissankäpälän siemeniä ja hapsihaivenia. Kuva: Susanna Kekkonen

Siemenpankit ympäri maailman tuottavat ja vaihtavat paljon tietoa ja sitä Mirantokin käyttää hyväkseen, kun hän pyrkii löytämään kullekin lajille sopivat itämisolot.

”Sarojen siemenille, kuten esimerkiksi erittäin uhanalaiselle ketunsaralle on tärkeää, että yön ja päivän lämpötilaero on riittävän suuri. Silloin siemenet tulkitsevat, että ne ovat maan pinnalla hyvällä hollilla alkaakseen kasvun.”

Ketunsaraa kasvaa vain yksi yksilö Manner-Suomessa. Sen yhden tähkän siemenet saatiin siemenpankkiin ja ne myös itivät hyvin.

”Kasvatimme niistä kasvihuoneellamme taimia ja huomenna lähden istuttamaan ne emokasvinsa lähettyville Varsinais-Suomeen”, Miranto paljastaa.

Mari Miranto pitää tarkkaa kirjanpitoa käsittelemistään siemeneristä. Kuva: Susanna Kekkonen

kasvitieteellinen puutarhasiemensiemenetsiemenpankki

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!