Löysin kuusen kannosta omituisen käävän, joka oli aivan läpinäkyvä. Mikä se oli? Vaikka olen metsissä paljon liikkunut, en ole ennen sellaisia nähnyt.

Sieni ei ole kääpä, eikä orakaskaan, vaikka sillä on piikkejä itiöemän alla. Siitä kyllä aiemmin käytettiin nimeä hytyorakas, mutta kun se kuuluu hyytelösieniin, korjattiin nimi muotoon orahytykkä. Useimpien hyytelösienten itiöemät ovat hyytelömäisen pehmeitä, läpikuultavia, usein tappimaisia, tyynymäisiä tai epämääräisen poimuisia. Kuivalla säällä ne kuivuvat kokoon ja sadesäällä turpoavat entiselleen.

Orahytykän itiöemä on kiinteämpi kuin useimpien sukulaistensa, eivätkä kosteuden vaihteluista seuraavat muodonmuutokset ole yhtä suuria. Hytisevän joustava orahytykkäkin on; se muistuttaa rakenteeltaan hyvin tehtyä jälkiruokahyytelöä! Nuorena orahytykkä voi olla aivan lasimaisen läpikuultava. Vanhemmiten lakin yläpinta tummuu eikä sieneen enää yhtä helposti kiinnitä huomiota.

Orahytykkä kasvaa havupuiden kannoissa syksyisin. Se on melko yleinen, joskaan ei mitenkään erityisen runsas. Se on syötävä, vaikka harvoin sitä löytää niin paljon, että sitä edes ajattelisi ruoaksi. Orahytykkää voi raakana silputa salaattiin tai kokeilla sienimarmeladia: pieniksi kuutioiksi leikatun orahytykän päälle puristetaan sitruunan mehua ja karistetaan runsaasti hienoa sokeria.

orahytykkä

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.