Löysimme kevätretkellä heti lumen sulamisen jälkeen omituisia sieniä, jotka ilmeisesti olivat kasvaneet jo syksyllä mutta säilyneet talven yli. Sienet olivat suppilomaisia. Pintakelmu oli kova ja sitkeä, joten sientä oli vaikea halkaista veitsellä. Sisältö oli pehmeää höttöä. Sienet kasvoivat lehtipuuvaltaisessa ryteikössä. Mikä sieni on?

Sieni on nuijakuukunen. Se on esitelty useimmissa sienikirjoissa tuoreessa syysasussaan.
Tuore itiöemä on harmaan valkoinen ja pehmeä. Sienen jalkaosa on pitkä, paksu ja suppilomainen ja latvaosa pallomainen; muodoltaan sieni on siis kuin hehkulamppu. Nuoren itiöemän malto on valkoista. Siinä vaiheessa se on aivan hyvä ruokasieni.

Latvaosan malto tummuu nopeasti ja muuttuu lopulta kuivaksi ruskeaksi itiöpölyksi. Pallomainen latvaosa hajoaa, ja itiöt lentävät taivaan tuuliin. Suppilomainen jalkaosa kuivuu ja sitkistyy ja säilyy seuraavaan kesään.

Nuijakuukunen on suuressa osassa maata yleinen, joskin melko niukka ja paikallinen. Koska itiöemän kehitys on nopea, eniten löytyy kuivia jalantynkiä. Syksyllä, kun eri kehitysvaiheissaan olevia sieniä on vielä paljon, ne eivät kiinnitä huomiota; keväällä kuivat tötteröt huomaa helpommin.