Monet vihaavat joulua, ja monet hyvästä syystä. Joulu on ehkä merkinnyt päihteistä seonneita vanhempia, perheväkivallan takuuvarmaa vuosittaiskliimaksia, turvatonta ja pakahduttavaa yksinäisyyttä, lohdutonta menetettyjen lähimmäisten poissaoloa, vakavan sairauden piinaavaa korostumista.

Joulu on saattanut tarkoittaa joko lahjapakettien puuttumista tai niiden runsaudesta purkautuvaa muovi- ja tekokuituröykkiötä sekä tapaninpäivään mennessä kaiken kiinnostavuutensa menettäneiden kojeiden ja laitteiden vyöryä. Joulu on kenties ollut silmiäsärkevää koristekrääsää ja värivalovälkettä, korviaraastavaa surkeimman sesonkimusiikin meteliä, hurskastelevia rauhanjulistuksia ja teurastamojen verivanoja, limaisia lihahyytelöitä ja tirsuvia ihrasiivuja. Se on myös jo hyvän aikaa ollut juhla, jonka varsinaisena aiheena näyttää olevan halumme ja kykymme kuluttaa maapallo elinkelvottomaksi.

Minulla on kuitenkin ollut onni kokea kauniita jouluja. Hiljaisia, pehmeänvalkeita talvipäiviä tyvenenä saarekkeena maailman pikimustan, myrskyävän hulluuden keskellä. Siksi aion jälleen viettää joulua. Ihan sikana.

Tosin ensin on pyydettävä sioilta anteeksi, että tietoni heistä ovat yhä puutteelliset ja mielikuvani rajoittunut, vaikka geneettinen samankaltaisuutemme on suuri ja yhteiselomme historia pitkä. Jotain olen sentään ymmärtänyt. Niinpä kunnioituksesta noita mainioita eläimiä kohtaan pyrin jouluna olemaan niiden tavoin älykäs, raitis, sosiaalinen, siisti, utelias, leikkisä, elämää rakastava, vapautta arvostava, kärsivällinen ja kärsivä. Aion surra surullisia asioita ja iloita iloisista, aion nauttia ulkoilusta, lojua puhtaiden pahnojen lämmössä sekä herkutella rosollilla, perunalaatikolla, sienisalaatilla ja pähkinöillä.

Lisäksi aikomukseni on tonkia, maistella ja miettiä. Nimittäin kirjoja. Niitä löytyy omasta hyllystä, niitä voi lainata kirjastosta ja niitä sopii ostaa silloin, kun rahat riittävät yli minimielintarpeiden. Niissä on tieto. Niissä on toivo. Niistä saa keskustelukumppanin. Niillä on taitavat tekijänsä, joista jouluisen tutkimusretken sysäykseksi muutama satunnainen nimi: Maria Katajavuori, Juha Kauppinen, Katja Bargum, Juha Taskinen, Lisse Tarnanen, Pekka Juntti, Jenni Räinä, Anssi Jokiranta, Ritva Kovalainen, Hannu Ylönen, Sanni Seppo, Heikki Willamo, Helena Telkänranta, Jarkko Vehniäinen… Sikoihin voi tutustua muun muassa Kristo Muurimaan ja Juho Kerolan kirjassa Eläintehtaat (2018), ihmiseen puolestaan vaikkapa George Orwellin klassikossa Eläinten vallankumous (Animal Farm, 1945).

Levollista ja maltillista joulua kaikille, ihan sikana!

joulukolumnisika