Hyönteiset odottavat kevättä talven armoilla, piiloihinsa jähmettyneinä. Vain harvat lähtevät liikkeelle leutoinakaan päivinä, ja pakkasen kiristyessä viimeisetkin kitiinipintaiset jalat pysähtyvät.

Hirvikärpästä kylmä ei kuitenkaan hetkauta, sillä se elää metsän suurimman lämpöpatterin turkissa.

Hirvikärpänen on etsiytynyt isäntäeläimensä iholle syksyn aikana, pudottanut siipensä ja asettunut taloksi. Hirvi on täyden palvelun majatalo, jossa loinen elelee verta imien.

Turkin suojissa hirvikärpänen etsii parittelukumppanin ja alkaa kasvattaa seuraavaa sukupolvea.

Hyönteiselle talvi on poikkeuksellinen aika lisääntyä, ja tämän lajin kohdalla tapa kasvattaa jälkeläisiä on sekin erikoinen. Kun monet lajit satsaavat munien määrään ja jättävät jälkikasvun oman onnensa nojaan, hirvikärpäsnaaras ei muni vaan kasvattaa jälkeläisensä yksi kerrallaan ruumiinsa sisällä. Se synnyttää toukan, joka on heti valmis koteloitumaan.

Kiiltävänmustat kotelot kokevat melkoisen ilmaston vaihdoksen, kun ne varisevat matkan varrelle. Uusi sukupolvi hajaantuu hirven kyydissä uusille elinalueille.

Taivasalla kotelot voivat joutua pikkulintujen suihin tai paleltua kuoliaaksi, mutta uusi lumi peittelee ne suojaan vaaroilta. Kun ilma kesän korvalla lämpenee tarpeeksi, koteloiden sisällä alkaa muodonmuutos aikuiseksi hirvikärpäseksi.

Hirvikärpänen pudottaa siipensä, kun se asettuu taloksi hirven turkin sisään. Kuva: Tapio Kujala

hirvihirvikärpänenlisääntyminenloinensuhteellistatalvi

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.