Suomen Luonto mukana merentutkimusalus Arandan talvimatkalla, osa 2
Arandalta
Meribiologi ja tietokirjailija Jessica Haapkylä kertoo tapahtumia ja tunnelmia merentutkimusalus Arandan -talvimonitorointimatkalta. Haapkylän artikkeli Arandan matkasta ja Selkämerestä julkaistaan Suomen Luonnossa 3/2023.
Tiistai 24.1.2023
Hydrofoni nousee kuin nouseekin noin 50 metriä laivasta (3 oranssia poijua osoittavat paikan, missä se nousi pintaan), ja kenttämestari saa hinattua sen vaivattomasti laivan kannelle. Eilisen kaltaisessa tuulessa poijujen näkeminen olisi ollut huomattavan hankalaa. Hydrofoni on 6 kuukauden meressä olonsa aikana kerännyt huomattavan määrän äänidataa. Tilastotieteellinen ohjelma pilkkoo äänitiedostot sekuntikohtaisiksi keskiarvoiksi, mikä mahdollistaa sen, että SYKE:n tutkija Okko Outinen saa seulottua valtavasta aineistosta kiinnostavat kohdat, kuten suuret melupiikit. Ne hän tutkii tarkemmin.
Seilaamme rauhallisessa tuulessa ja kirkkaassa auringonpaisteessa kohti seuraavaa RR7-nimistä asemaa, jossa otetaan sekä hydrografiset että kemialliset mittaukset. Ilma tuntuu epätavallisen lauhalta ollaksemme tammikuisella Perämerellä. Jäästä ei ole tietoakaan tällä arktisella merialueella, mistä syystä jäätutkijat, joiden oli tarkoitus olla matkalla mukana, olivat joutuneet jäämään kotiin. Ennusteet ovat luvanneet täksi päiväksi jopa 20 m/s tuulia, siitä ei toistaiseksi näy merkkejä.
Keli jatkuu vieläkin rauhallisempana illalla, kun ajamme Kiisla-nimiselle asemalle, joka sijaitsee aivan Hailuodon edessä. Siellä asennetaan ja noudetaan Ilmatieteen laitoksen tutkijoiden jään paksuutta ja liikettä mittaava laite. Piste sijaitsee majakan lähellä. Internet toimii jälleen pitkästä aikaa ja kaikki räpläävät kännyköitään.
Tunnelma illallisella on odottava, kun kapteeni ja matkanjohtaja pähkäilevät ristiriitaisten säätiedotusten parissa. Yksi ennustaa erittäin voimakasta, jopa 29 m/s puuskissa olevaa tuulta ja toinen puolestaan paljon lauhkeampaa tuulta. Päätöstä viivytetään, sillä se merkitsee pakosti paluuaikataulun venymistä. Olemme nyt suurin piirtein matkamme puolessa välissä Perämeren perukoilla.
Vaihtoehtona on odottaa tuulen tyyntymistä Hailuodon takana. Ongelmana on se, ettei kovalla kelillä ole helppoa tai edes mahdollista ottaa näytteitä ja isoissa aalloissa ajaminen kuluttaisi runsaasti polttoainetta.
Ihmisiä, jotka haaveilevat tutkimusaluksella olemisesta, saattaa kiinnosta se, millaiset olosuhteet laivalla vallitsevat ja millaista siellä on elää. Olosuhteet 66 metriä pitkällä Arandalla ovat mainiot. Jokaiselle on tällä kertaa annettu omat hytit, mikä on harvinaista. Yleensä olen aina joutunut jakamaan hytin toisen henkilön kanssa. Hytti on hyvin pieni, mutta siinä on oma vessa ja suihku.
Ruoka on maukasta ja se sisältää aina kasvis- ja vegaanivaihtoehdon. Jokaisen ruoan kanssa on myös tarjolla salaattia. Tuoretta leipää on saatavilla päivittäin. Jälkiruokaa tarjoillaan joka toinen päivä. Kahvia saa niin paljon kuin haluaa. Elämme laivalla omassa kuplassamme, jossa ihmiset tulevat erittäin hyvin toimeen keskenään. Uusiin ihmisiin tutustuu täällä yllättävän nopeasti. Tietty hierarkia vallitsee kuitenkin miehistön ja tutkijoiden välillä. Miehistön jäsenet ja kapteeni istuvat ruokasalissa omissa pöydissään ja tutkijat omissa. Molemmat kuitenkin keskustelevat keskenään.
Internet ei toimi muuten kuin satelliitin välityksellä, joten Arandalla porukka elää matkan aikana nettipaastossa. Se on omalla tavallaan vapauttavaa. Uutispimennossa ei laivalla kuitenkaan eletä, sillä messihuoneessa sijaitsee suuriruutuinen televisio, jolta voi katsella haluamaansa ohjelmaa. Aamu- ja iltauutiset keräävät suurimman yleisön samoin kuin urheiluohjelmatkin. Aluksella pitkään työskennelleet ihmiset sanovat, että täällä laitostuu sekä ruoan että lääkkeiden suhteen helposti, sillä ruoka-ajat ovat aina samat ja monesti suuri osa laivan matkustajista on nauttinut samaa kolmiolääkkeeksi luokiteltavaa matkapahoinvointilääkettä. Ulkoliikuntaa ei Arandalla voi näin talvella harrastaa, sillä laivan jäisellä kannella olisi vaarallista kävellä tuulisissa olosuhteissa. Mutta laivan alakerrassa sijaitsee kuntosali, jonka yksi henkilö voi varata kerralla tunniksi. Kuntosalin vieressä on sauna, jossa on erilliset vuorot naisille ja miehille.
Arandalla tehdään vuorotöitä. Vuorojen pituus vaihtelee sen mukaan, mitä kukin tekee. Usein työpäivät venyvät 12-tuntisiksi. Itse olen nähnyt vain mitä päivisin tapahtuu.
Pidemmällä tutkimusmatkalla olen itse kokenut muun muassa työskennellessäni Afrikassa, että vaikeinta on se, ettei ihmisiä pääse pakoon laivalla oikein mihinkään, etenkään talvisissa olosuhteissa. Pidemmän ajan jälkeen ihminen kaipaa enemmän yksinoloa. Mutta tällä legillä porukkaa sitoo yhteen loistava yhteishenki ja huumori.
Aranda jatkaa seilaamistaan tuulisella merellä kohti asemaa F2, joka sijaitsee Ruotsin puolella.
Ke 25.1.2023
Säätiedotus kovasta kelistä on pitänyt paikkansa. Kova heilunta ja vatkaus alkavat noin klo 23. Aranda vinkuu ja kitisee. Suuret aallot tekevät kyydistä vuoristoradan. Hytti heiluu kuin pahin (tai paras!) Linnanmäen laite. Minulla on suuria vaikeuksia nukkua, kun aallot rysähtävät laivan keulaan, aina ajoittain eteemme osuu valtava aalto ja laiva vajoaa silloin alemmas noustakseen jälleen aallonharjalle. Pelkään, että tipun sängystä. Ajamme vastatuuleen, se on helpompaa kuin sivutuuleen ajaminen. Mutta keli on silti kova, sitä ei ole kieltäminen.
Aamulla kapteeni Thord kertoo, että tuuli oli kovimmillaan 23 m/s yön aikana. Vielä aamun sarastaessa se on noin 20 m/s. Aamupalalla on jälleen vähemmän porukkaa kuin yleensä. Mutta kaikille keli ei tunnu yhtä pahalta, esimerkiksi yksi pitkään Arandalla työskennellyt miehistön jäsen kehuu juuri käyneensä kuntosalin cross-trainerilla. Juoksumaton kyydistä hän olisi tippunut, sen sijaan cross-trainerista hän voi puristaa kiinni.
Saavumme näytteenottopisteelle RR3, joka sijaitsee aivan Ruotsin rannikon läheisyydessä. Näytteidenottoon Ruotsin puolella on pitänyt anoa lupaa. Tuuli tyyntyy hiukan. Muutama kaupungin valo erottuu rannikolla. Auringonnousu kajastaa oranssina tummien pilvien läpi, yli 3-metrinen aallokko velloo tummansinisenä.
Tämän näytteenoton jälkeen meillä on edessämme 8 tunnin matka seuraavalle F12-nimiselle näytteenottoasemalle, jonne saavumme klo 19.30 illalla. Huono olo on vaivannut montaa laivalla olijaa, itsellänikin on tietokoneen ruutuun tuijottaessani hieman hatara olo. Illalliseen mennessä tuuli on tyyntynyt noin 12 metriin sekunnissa.
Huonosti nukutun edellisen yön jälkeen päätän mennä aikaisin nukkumaan.