Torstai 26.1.2023

Aamu on lauhkea ja aurinko nousee oranssinpunaisena taivaanrannasta. Muutama lokki kieppuu Arandan yllä, muuta elämää ei näy, eikä myöskään yhtäkään alusta. Ruotsin itärannikko, ”Höga kusten”, siintää taustalla ja sen edustalla vilkkuu tuulivoimalan valot. Laboratoriossa käy kova kuhina, kun merianalyytikot kalibroivat ja pipetoivat aamun 86 metriä syvältä asemalta otettuja näytteitä.

Nousen laivan komentosillalle eli ”brygalle” haastattelemaan Arandan kapteenia, Thord Vaenerbergiä. Brygalta avautuu komea näkymä aurinkoiselle merelle, jossa tuuli jyllää tänään laiskasti, 8 m/s. Brygalla on monenlaisia monitoreita, tutkia, karttoja. Tutkassa ei erotu kuin yksi pieni alus. Kaikki brygalla on hyvin automatisoitua ja hallittua. Loviisasta kotoisin oleva Vaenerberg on työskennellyt Arandalla vuodesta 2019. Sitä ennen hän ajoi rahtilaivoja ympäri Eurooppaa.

”Kiinnostuin aikoinaan merikapteenin työstä, kun serkkuni kuljetti kylmäkuljetuslaivoja (pakastettua ruokaa, kuten tonnikalaa tai kanaa) pitkin maailman valtameriä ja kertoi minulle mielenkiintoisia juttuja valtameriltä. Olen ajanut laivoja Euroopan lisäksi Algerian ja Marokon rannikoilla. Tutkimusalus Arandaa on hyvin erilaista ajaa kuin muita aluksia johtuen toistuvista pysähdyksistä, joita teemme näytteenottopisteillä. Saman matkan (noin 2000 km), jonka ajamme nyt 14 päivässä, ajoin 5 päivässä Suomesta Eurooppaan.

Arandan kapteeni Thord Vaenerberg.

Vaenerbergin työ sisältää paljon vuoropuhelua eri ihmisten, kuten matkanjohtajan ja tutkijoiden kanssa. Laivalla vallitsee miehistön keskuudessa selkeä hierarkia, mikä on laissa määrätty. ”Olen vastuussa aluksesta ja sen merikelpoisuudesta”, hän sanoo. Arandan reitti suunnitellaan etukäteen, mutta sitä joudutaan usein muokkaamaan keleistä riippuen. Suojaa pyritään etsimään, mikäli keli on niin huono, ettei näytteitä voida ottaa tai analysoida. ”Haasteita työssäni on näytteenottopisteille ajamisen lisäksi se, että ajoa on liian vähän. Päiviä oli ennen enemmän, kun Arandaa vuokrattiin myös ulkopuolisille.”

Hän ottaa kiikarit ja havaitsee aalloissa istuvan lokkiparven. ”Tuo saattaa tietää myrskyä, kun linnut istuvat eivätkä lennä.” Vaikuttaakin yhtäkkiä siltä, että vaahtopäät lisääntyvät, vai kuvittelenko vain? Kapteenin mukaan vaahtopäitä muodostuu helpommin talvella.

Vaenerbergille meri on erittäin tärkeä. ”Olen aina rakastanut merta. On ehdottoman tärkeää suojella valtameriä ja kotoista Itämertamme. Välillä meri ja minä otamme kuitenkin yhteen. Voisi sanoa, että tuolloin minulla on viha-rakkaussuhde mereen. Meri on aina yllättävä ympäristö ja sitä pitää muistaa kunnioittaa.”

Iltapäivä sujuu leppoisassa tunnelmassa. Laboratoriossa analysoidaan vesinäytteitä musiikin soidessa stereoista. Mitään erikoista ei näytteitä käsittelevien henkilöiden mukaan olla toistaiseksi havaittu Ruotsin rannikolla. Ravinnearvot ovat olleet maltillisia.

Suuri maininki rullaa Arandan kylkiä vasten saapuessamme Ruotsin rannikon läheisyydessä sijaitsevalle MS3-asemalle. Mutta laivan kannella on vuodenaikaan nähden ihmeen leuto keli. Hanskoja ei oikeastaan tarvitse.

Tuulivoimapuisto. Kuva: Ilkka Lastumäki

Perjantai 27.1.2023

Saavumme aamulla klo 8.15 asemalle F64, joka on syvin näytteenottoasemamme, 285 metriä. Se sijaitsee aivan Ahvenanmaan (Eckerön saaren) ja Ruotsin rannikon läheisyydessä, Märketin majakan eteläpuolella. Meri syvenee tässä kohtaa lähes äkkijyrkästi, sillä aivan lähellä on vain 7 metriä syvä karikko, jolla sijaitsee Solovjevan merimerkki.

Sekä Ruotsin että Ahvenanmaan puolella näkyy tuulivoimapuistoja.

Alueella risteilee tänä aamuna monia aluksia, sillä kapeikko on Saaristomeren hitaamman ja hankalamman reitin lisäksi ainoa meritie Selkämerelle.

Nousen brygalle, missä kapteeni Thord kertoo, että päivästä on tulossa tuulen suhteen rauhallinen. Sen sijaan huomenna voi puhaltaa 10-15 m/s, mutta tulemme silloin etenemään myötätuulessa.

Olemme nyt jättämässä Selkämeren taaksemme, joten päätän laskeutua CTD-laboratorioon keskustellakseni tämän merialueen tilasta matkanjohtaja Pekka Kotilaisen (SYKE) kanssa.
”Fosfaattipitoisuus on kymmenessä vuodessa yli kaksinkertaistunut pohjanläheisessä vedessä esimerkiksi Selkämeren asemalla SR5”, hän sanoo. Tämä asema sijaitsee avomerellä, Selkämeren eteläosassa. Ennätys fosfaattipitoisuudessa rikkoutui siellä selkeästi. Monella muultakin asemalta mitattiin korkea fosfaattipitoisuus.

”Selkämeren, eikä sen puoleen koko Itämerenkään, tilanne ei näytä kovin lupaavalta tällä hetkellä”, sanoo Kotilainen. Itämeren pääaltaan tilanne on erittäin huono, sillä hapettomat pohjat, joista vapautuu fosforia veteen, kattavat valtavan pinta-alan. Sen sijaan Selkämeren pohjanläheisissä vesissä vallitsee hyvä happitilanne Arandan tuoreiden mittaustulosten perusteella.

Suuntaamme nyt noin 10 solmun nopeudella kohti pohjoisen Itämeren näytteenottoasemia kirkkaassa auringonpaisteessa ja kevyessä tuulessa.

CTD-laitetta lasketaan lähes 275 metrin syvyyteen.