Suomen susien perimässä ei näy tuoreita jälkiä susien ja koirien risteytymisestä, osoittaa uusi tutkimus. Ruotsalaisten, suomalaisten ja venäläisten tutkijoiden yhdessä tekemässä tutkimuksessa verrattiin 210 suden perimää useisiin koirarotuihin. Suomalaisia susia oli mukana 98, ruotsalaisia ja norjalaisia 97 ja Venäjän Karjalan susia 15.

Myöskään Venäjän Karjalan tai Ruotsin ja Norjan susien perimässä ei näkynyt tuoreita jälkiä risteytymisestä. Mitä samanlaisempia tutkitut yksilöt ovat keskenään, sitä lähemmäs toisiaan ne sijoittuvat tutkijoiden käyttämässä analyysissä. Koirat ja sudet erottuivat kuitenkin perimältään selvästi erillisiksi, tiiviiksi ryppäiksi (ks. kuvaaja).

Sudet ja koirat erkanivat analyysissä toisistaan selvästi eroaviksi ryppäiksi. Kolme Ruotsissa tapettua koirasutta asettuivat täsmälleen susien ja koirien puoliväliin, mikä kertoo luonnonvaraisen susikannan pysyneen puhtaana. Kuvaaja: Smeds et al 2020: Whole‐genome analyses provide no evidence for dog introgression in Fennoscandian wolf populations, Evolutionary Aplications, 21 Oct, CC BY 4.0.

Tulos olisi toinen, jos susien ja koirien välinen risteytyminen olisi tavanomaista.

”Silloin kuvissa pitäisi näkyä näiden selkeiden klustereiden lisäksi niiden välille sijoittuvia yksilöitä, joita nyt ei sitten löydy”, kertoo professori Jouni Aspi Oulun yliopistosta. Aspi on yksi tutkimusartikkelin kirjoittajista.

Hyvin vähäisiä jälkiä susien ja koirien sekoittumisesta sentään löytyi. Keskimäärin 0,37 prosentissa Suomen susien perimää oli merkkejä sekoittumisesta koiran kanssa. Tämä voi Aspin mukaan liittyä siihen, että susi ja koira kuuluvat edelleen samaan lajiin. Koirien ja susien välillä on voinut tapahtua sekoittumista joskus kauan sitten, mutta kuitenkin sen jälkeen, kun koira domestikoitiin sudesta 10000–30000 vuotta sitten.

Myös nykyajalta tunnetaan yksittäisiä risteytymätapauksia. Ruotsissa ja Norjassa tiedetään syntyneen luonnossa yhteensä kaksi risteymäpentuetta ja Suomesta yhteensä yhdeksän yksilöä kolmessa eri tapauksessa. Viranomaisten tietoon tulleet, luonnossa syntyneet risteymät on nopeasti tapettu, koska risteytyminen uhkaisi susien luonnonvaraista perimää.

Aspin ja kumppaneiden tutkimuksissa huomattiin, että kolme Ruotsissa tapettua risteymäyksilöä asettuivat perimältään täsmälleen susien ja koirien puoliväliin. Tämä vahvistaa, että Suomen susipopulaatio kokonaisuudessaan on pysynyt erillään koirista. Sama tilanne vallitsee Ruotsin ja Norjan populaatiossa sekä Venäjän Karjalassa.

Susien ja koirien risteytyminen on jonkin verran yleisempää eteläisessä Euroopassa, kuten Italiassa ja Espanjassa.

”Koirakuri on meillä erilainen kuin Keski-Euroopassa. Meillä on aika tehokkaasti myös onnistuttu poistamaan ne risteymät”, professori Aspi selittää.

Tutkimuksessa havaittiin, että Ruotsin ja Norjan sudet ovat muuttuneet vähitellen perimältään erilaiseksi kuin Suomen tai Venäjän Karjalan sudet. Taustalla lienee se, että koko Skandinavian susipopulaatio sai alkunsa 1980-luvulla kahdesta Suomesta tai Venäjältä tulleesta sudesta. Tämä näyttää johtaneen niin sanottuun geneettiseen ajautumiseen, eli populaation perustaneiden yksilöiden perimä näkyy kaikilla alueen susilla.

Susia jolkottaa kuitenkin edelleen länteen silloin tällöin, ja myös Ruotsista ja Norjasta itään. Tutkimuksessa huomattiin, että kolme vuosina 2013 ja 2014 Savukoskella sekä Kuusamossa tapettua sutta olivat lähtöisin Ruotsin ja Norjan populaatiosta.

”On tiedetty, että sieltä on tullut aikaisemminkin susia, jopa Norjasta pantasusi Suomen Lappiin, mutta aikaisemmin tunnettuja tapauksia ei ollut kovin monta”, Jouni Aspi sanoo. ”Tässä löydettiin uusia migranteiksi tunnistettuja susia.”

Tutkimus julkaistiin kansainvälisessä Evolutionary Applications -tiedelehdessä lokakuun lopulla 2020. Artikkeli ja sen taustana olevat genomisekvenssit ovat avoimesti saatavilla täällä.

koirakoiraeläinsusi

Hyvän mielen joululahja!

Anna lahjaksi lumoava luontokokemus ja luonnon hyvää tekevä vaikutus. Tilaamalla tuet luonnonsuojelutyötä.