Isänpäivä lähenee, suppilovahverokausi alkaa olla parhaimmillaan. Kaksi viikkoa sitten iski pakkanen ja poimin Nuuksiossa pystyyn jäätyneitä suppiksia (sekä kosteikkovahveroita), jotka rasahtivat juuresta, kun niitä kevyesti kallisti.

Sukulaisten sääkirjanpidon mukaan Kouvolan lähellä käytiin silloin –6 asteessa, mutta nyt on ollut  lauhaa. Yksi vahverosato lötsähti, mutta alta on noussut pari uutta. Kuusikon pohjalta löytyi viikonloppuna ensin kuvan terhakoita nappeja, sitten suuria korvalehtiä ja pian valtavia hörökorvia, joita ei tarvinnut kauaa noukkia, kun kori oli täynnä. Hätäisimmät poimijat olivat luovuttaneet ja sienet saaneet kasvaa rauhassa.

Saalista oli vaivalloista kantaa, mutta hommaa helpotti, että arvioin sienten painoksi 5000 grammaa ja tiesin, että 100 grammaa suppilovahveroita sisältää 30 mikrogrammaa D2-vitamiinia. Jo 30 gramman suppilovahveroannoksella pääsee terveysviranomaisten suositukseen D2-vitamiinin päivätarpeesta (7–10 µg). Käsissä oli siis 166 päivän D2-vitamiiniannos, jolla yksi ihminen selviää kaamoksen yli huhtikuulle.

Silloin on valoisa kevät.

Lisäys klo 10.27 5.11.2013: D-vitamiinin saantisuosituksista enemmän Ravitsemusneuvottelukunnan sivuilla, täällä. Kehon oma D-vitamiini on D3, joten suppilovahveroita sietää varmasti syödä enemmänkin.