Kesä on ohi ja lintujen laulut ovat vaienneet. Eivät sentään aivan kokonaan. Tunnetuimpia syyslaulajia ovat kauniina päivinä muuttolinnut pajulintu ja tiltaltti. Niiden säkeet eivät tosin ole aivan yhtä pontevia kuin keväällä. Jos laittaa silmänsä kiinni ja kuuntelee, voi kuitenkin kuvitella olevansa keväässä.

Tiltaltin, tynnyrilinnun, tiputtelua olen kuullut lämpiminä syksyinä lokakuussakin. Pajulintukin on vienoine lauluineen äänessä vielä syyskuussa. Myös peukaloinen ja punarinta laulavat syksyisin. Haarapääskyt livertävät innokkaasti ennen muuttomatkaansa. Mustarastaskin on tietysti äänessä.

Teeret intoutuvat syyssoitimelle. Vaikka sitä ei voi oikein lauluksi kutsua, ne pulisevat ja sähisevät innokkaasti mittelöissään. Myös pyyt soidintavat innokkaasti syksyllä. Korppiparitkin ovat tunnelmissa: niiden duettolentoja ja upeita, kuulaita kurkkuääniä on vaikuttavaa katsella ja kuunnella. Viisaina lintuina korpit hoitavat parisuhdettaan lisääntymiskausien välilläkin.

Myös pöllöt ovat soidinvireessä, esimerkiksi lehtopöllö, varpuspöllö ja huuhkaja. Niitä voi kuulla etenkin tyyninä syysiltoina ja syysöisin.

Novian erikoistutkija, lintuja paljon tutkinut Andreas Lindén toteaa, että syyslaulussa ja syyssoitimessa on paljolti kysymys reviirin merkitsemisestä.

Syksyssä on omat kiehtovat äänensä.