Talvi on loistavaa aikaa tähtiretkeilylle
Kuva Heikki Eriksson
Kotigalaksimme Linnunradan tähtivyö hallitsee talvista taivasta. Monella kielellä Linnunradan nimi liittyy maitoon ja antiikin Kreikan mytologiaan.
Pohjoisella taivaalla Linnunradan näkyminen merkitsee talven alkua, ja se kuuluu myös kielessä. Täällä uskottiin, että linnut muuttavat syksyllä Linnunrataa pitkin talven viettoon. Viroksi Linnunrata on Linnutee ja saameksi Lodderáidalas, lintutikapuut. Ruotsalaiset kutsuvat sitä Vintergataniksi, talvitieksi.
Linnunrata on kiekkomainen spriraaligalaksi, ja näkyvä vyö on sen kiekon taso. Vyö on pohjoisella pallonpuoliskolla kirkkaimmillaan Joutsenen tähdistön kohdalla.
”Näetkö tuon kohdan, jossa Linnunrata tavallaan katkeaa?” dosentti Merja Tornikoski viittoo taivaalle. Joutsenen tienoilla erottuu tumma, Linnunradan poikki kulkeva vyöhyke.
Avuksi tähtiretkelle
Tähtikarttakirja: Esimerkiksi Karttunen, Manner ja Perhoniemi: Tähdistöt. Saatavilla Ursan verkkokaupasta.
Messierin luettelo: Ranskalainen Charles Messier luetteloi taivaan kohteita klassiseen Messierin luetteloon. Innokkaat harrastajat järjestävät Messier-maratoneja, joissa on tarkoitus nähdä yhden yön aikana mahdollisimman paljon Messierin kohteita.
Planisfääri: Muovikiekko, josta päivämäärän ja ajan valitsemalla pääsee tarkastelemaan kulloisenkin tähtitaivaan järjestystä.
Valovoimainen kiikari: Laajalla näkökentällä on hyvä hyppiä tähdestä toiseen ja etsiä kohteita. Peruskiikarit 8/40 tai 7/50 (suurennos/etulinssin halkaisija) sopivat erinomaisesti tähtien katseluun.
Punainen valo: Kirjan pläräämisessä ja planisfäärin katselussa avuksi on punainen lamppu, joka ei häiritse hämäränäköä.
Kaukoputki: Tärkeää on valovoima, tukeva jalusta ja kohtuullisen iso suurennos. Tähtikaukoputkissa on ison putken päällä pieni etsintäputki, joka auttaa kohteen löytämisessä. Lintukaukoputkella voi katsella esimerkiksi planeettoja.
Stellarium-ohjelma: Avoimen lähdekoodin planetaario-ohjelma, josta pääsee tarkastelemaan tähtitaivasta eri aikoina. Katso täältä etukäteen, miltä taivas näyttää vaikkapa jouluaattoyönä. Ohjelman voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www.stellarium.org.
Lisätietoa: www.ursa.fi
”Se on Pohjoinen Hiilisäkki”, Tornikoski kertoo. Hiilisäkki on pölystä koostuva pimeä sumu, joka estää takana olevien tähtien näkymisen.
Galaksien lisäksi tähän aikaan on paljon muutakin katseltavaa. Pimeää riittää, joten sydäntalvi on erinomaista havainnointiaikaa.
Tornikoski neuvoo etsimään talvitaivaalta esimerkiksi Orionin, Perseuksen ja Andromedan tähdistöjä. Myös Härän tähdistö, sen kirkkain tähti Aldebaran ja avoimet tähtijoukot Seulaset ja Hyadit näkyvät hyvin, samoin Kaksosten tähdistön kirkkaat tähdet Kastor ja Pollux.
Oli kesä tai talvi, eräs luotettava tähti pysyy aina paikallaan. Maapallon pyörimisakselin pohjoispää osoittaa Pohjantähteä. Se on täältä katsottuna aina pohjoisessa, vaikka muut taivaankappaleet näyttävät seikkailevan ympäriinsä. Siksi sitä voi käyttää niin näppärästi apuna suunnistuksessa.
Tähtien lisäksi talviöinä voi ihastella planeettoja. Jupiterin kuistakin neljä näkyy kiikarilla. Planeetoilla voi myös havaita samantapaisia vaiheita kuin Kuulla. Ja aina voi nähdä vilahtavan meteorin. Tänä alkutalvisena iltana olemme huomanneet hämmästyttävän paljon tähdenlentoja.
”Katso, tuolla menee taas yksi!” Tornikoski näyttää. Yksittäisiä tähdenlentoja voi nähdä milloin vain, mutta pitkin vuotta esiintyy myös tunnettuja meteoriparvia, jolloin tähdenlentoja on runsaasti.
”Niitä näkyy nyt sen verran paljon, että kyseessä on luultavasti Tauridien parven meteoreja”, Tornikoski kertoo. Useat meteoriparvet ovat lyhytkestoisia, kuten Perseidit elokuussa, mutta Taurideja esiintyy poikkeuksellisen pitkällä aikavälillä lokakuulta joulukuulle.
Talvi on myös hyvää aikaa havainnoida haloja. Niitä näkyy usein helmikuun kylmyydessä. Ne syntyvät, kun valo taittuu ja heijastuu ilmakehän jääkiteistä.
”Kun näkee yhden halon, kannattaa katsella taivaalle tarkemmin”, Tornikoski vinkkaa. Auringon ympärillä olevan valokaaren lisäksi voi näkyä esimerkiksi sivuaurinkoja tai vasta-aurinkoja. Auringon lisäksi myös Kuulla voi esiintyä haloja.
Lue lisää Suomen Luonnon numerosta 10/2018!