Tänään on tullut kuluneeksi 307 vuotta ruotsalaisen kasvitieteilijän, Carl von Linnén syntymästä. Vaikka Linné oli nimenomaan ruotsalainen, sopii nyt nostaa hattua, sillä hänen merkityksensä myös suomalaiseen luonnontutkimukseen on ollut valtava, niin kuin biologiaan ylipäänsä.

Linné oli ennen kaikkea kasvitieteilijä. Hän kehitti taksonomian, tavan luokitella eliöitä suvun ja lajin mukaan. Tuo tapa on pitänyt pintansa, vaikka se on perinnöllisyystieteen kehityksen myötä yritetty haastaa monella fiksummalla tavalla. Lintukirjassa lukee yhä, että laulurastas on Turdus philomelos ja kulorastas Turdus viscivorus. Linnut kuuluvat siis samaan rastaiden sukuun (Turdus), mutta jälkimmäinen lajinimi erottaa ne toisistaan.

Linne tutki muun muassa Lapin luontoa, josta hän julkaisi vuonna 1737 kirjan Flora Lapponica. Linnén alulle panema luokittelutyö mahdollisti sen, että Charles Darwin saattoi 1800-luvun alkupuolella tajuta lajien sukulaisuuden liittyvän evoluutioon. Taksonomien työ ei ole myöskään loppunut. On arvioitu, että nyt tunnetaan vasta 14 prosenttia kaikista maailman eliölajeista. Linnut ja nisäkkäät hallitaan jo hyvin, mutta muun muassa sienissä on valtavasti selvitettävää.