Pellon reunoilla on harmaita, luurangoiksi kaluttuja tuomia. Tuomenkehrääjäkoit ovat ahkeroineet ja niiden toukat napostelevat tuomet puhtaiksi lehdistä.
Teksti: Johanna Mehtola
Pellon reunoilla on harmaita, luurangoiksi kaluttuja tuomia. Tuomenkehrääjäkoit ovat ahkeroineet ja niiden toukat napostelevat tuomet puhtaiksi lehdistä.
Tuomenkehrääjäkoi on perhonen, joka nauttii lämpimästä alkukesästä siinä missä ihminenkin. Kuivalla ja lämpimällä säällä perhonen menestyy erinomaisesti.
Jos esiintymät ovat nyt runsaita, tietää se myös sitä, että perhosen loisetkin voivat kohta paksusti. Tällä tavalla koin kanta pysyy aisoissa, eikä monta peräkkäistä massaesiintymävuotta yleensä nähdä.
Tuomi ei ole moksiskaan toukkien ahkeroinnista muuta kuin hetkellisesti. Se toipuu toukkien invaasiosta yleensä hyvin.
Puut näyttävät toukkien kehräämän suojaharson vuoksi kuin hämähäkin seittiin verhotuilta kummituspuilta. Koska koko puu on yleensä toukka-armeijan vallassa, pääsee toukkien puuhia seurailemaan ihan lähietäisyydeltä alaoksien korkeudelta. Siinäpä kesäkulkijalle kauhua kerrakseen!
Johanna Mehtola
Suomen Luonnon toimittaja kirjoittaa retkijuttuja upeasta Suomen luonnosta, mielenkiintoisista henkilöistä, ympäristöystävällisestä arjesta – ja antaa lisäksi virikkeitä moneen menoon.
Keväällä uutisoitiin tuomenkehrääjäkoin runsaasta esiintymisestä. Monin paikoin Etelä-Suomessa koin toukat tekivät selvää jälkeä tuomista kaluten laajoja alueita lehdettömiksi, seittien peittämiksi "aavemetsiköiksi". Juhannuksen jälkeen tuomenkehrääjäkoin paljaiksi syömiin tuomiin alkoi kuitenkin ilmestyä uusia, heleänvihreitä lehtiä kuin vappuna konsanaan.