Teksti ja kuvat: Tero Poukkanen

Vapun ajan ilta-auringossa, viimeisillä hangilla, tassuttelee aivan tumma uroskarhu rajavyöhykkeen takaa. Tämä tulija lähestyy viivytellen, tarkkaan edellisen kulkijan kai hyvinkin mielenkiintoisia jälkiä haistellen. Kohdalle sattuva männyntärri saa tylyn käsittelyn. Uros nousee takatassuilleen ja tekee mahtailevasti pystymerkinnät, samalla se karsii oksia voimaperäisesti ja katkoo jopa latvan etutassuillaan. Nyt on tekstiviesti jätetty: alueen mahtikarhu on saapunut!

Erämaalammen takana onkin jälkien ja hajujen jättäjä jo paikalla – aikuinen naaraskarhu. Tältä ei kyllä jäänyt tulijan mahtaileva ja kuuluva sisääntulo näkemättä. Tämä kääntää laiskasti päätään ja on täysin tietoinen viehätysvoimastaan.

Siksipä uros ei malta kiertää lampea, vaan astelee määrätietoisesti hyhmäiselle jäälle vappuheilaansa tutustumaan. Keskellä lampea kuitenkin jää pettää tuon parisataakiloisen alla ja nalle solahtaa hyiseen jäähyhmään. Pinnalle jää vain pää, sitten tassu ja toinenkin.

Hetken huokaisun jälkeen leveät tassut jäänaskaleineen vetävät muun ruhon lammesta. Pian uroskarhu on saanut koko komeutensa tukevalle jäälle. Vielä pitää etutassuilla painellen todeta jään kantavan.

Sitten jatkuukin lähentyminen lammen taakse. Siellä naaras odottelee ja kosiomenot jatkuvat. Kaipa tällaiset odottamattomat yllätykset kuuluvat alkavan kiima-ajan vastuksiin.

Katso kuvasarja karhun pulahduksesta: