Mitähän etanoita elää omakotitalomme pihalla Lappeenrannassa? Niitä on suklaanruskeita ja tummempia, mustanruskeita, ja jalan sivut ovat oranssinpunaiset, viirukkaat. Suurimmat etanat ovat noin 12 sentin mittaisia. Ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 1992.

Jännittävä havainto – selvä lisä aiempiin tietoihin. Luonnontieteelliseen keskusmuseoon Ilmari Valovirralle tulleesta näytteestä on selvinnyt, että Lappeenrannan laji on espanjansiruetana (Arion lusitanicus). Se on aiemmin tavattu kolmesta luonnontieteellisestä maakunnasta, Ahvenanmaalta, Varsinais-Suomesta ja Uudeltamaalta, nyt siis myös Etelä-Savosta.

Meille on levinnyt 10-15 viime vuoden aikana peräti kolme saman suvun suurikokoista etanaa. Maarianhaminan puutarhoissa alettiin tavata vaivaksi asti espanjansiruetanoita, jotka ovat siellä useimmiten voimakkaan oranssinvärisiä. Ne tekevät kovasti tuhoja puutarhoissa, koska niille kelpaavat miltei kaikki ravintokasvit. Etanoita tuhoamaan piti hankkia myskisorsia.

Tätä tuholaista on erheellisesti kutsuttu tappajaetanaksi, koska etanoita tavataan usein mutustelemassa kuolleita lajitovereitaan. Tuhoja ei ole ainakaan vielä havaittu muualla, mutta laji on tavattu myös Turusta ja Helsingistä.

Hyvin samannäköinen punasiruetana (Arion rufus) on lähinnä kasvihuonelaji, joka kuitenkin elelee ainakin Helsingin Pikku-Huopalahdessa myös luonnossa romahtaneen kasvihuoneen ympäristössä. Valovirran mukaan puna- ja espanjansiruetanan värit vaihtelevat niin paljon, ettei lajeja pysty varmasti määrittämään muutoin kuin sisäisestä anatomiasta, sukuelimistä.

Kolmas laji, mustasiruetana (Arion ater) elää vain Ahvenanmaan Eckerössä, missä se tavattiin ensi kerran 1990-luvun alussa. Kesällä 1998 niitä oli niin paljon, että 700 metrin matkalta metsätiellä laskin seitsemän yksilöä. Nimensä mukaisesti tämä laji on täysmusta, syvään vakoinen, joten sen kyllä erottaa ukkoetanasta.