VIIME VIIKOT olen katsonut oheista ilveksen levinneisyyskarttaa ja miettinyt, mitä se tarkoittaa. Kartta julkaistiin Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion yhteydessä kesäkuussa 2018, ja siinä on kaksi selvää ilvestyhjiötä.

Toisen tyhjiön ymmärrän hyvin. Se on poronhoitoalue, josta ilves pidetään pois. Ne nuoret ilvekset, jotka vaeltavat muualta Lappiin, tappavat ennen pitkää jonkun poron ja pääsevät sen takia hengestään.

Toinen aukko on oudompi. Se kattaa hyvin tarkkaan Suomen Riistakeskuksen Pohjanmaan aluetoimiston alueen.

ENNEN KUIN ALAN osoitella sormella aluetoimistoa, voin toki miettiä muita syitä kuin liian kova metsästyspaine.

Ehkä kyse on ravinnon puutteesta? Valkohäntäkauriin levinneisyys ulottuu vain Pohjanmaan eteläosiin, ja metsäpeura on aika harvinainen laji seudun pohjoisosissa. Siihen väliin jää iso alue, jolla ilveksen on pärjättävä rusakoilla ja metsäkauriilla. Mutta monin paikoin Suomessa se pärjääkin. Metsä­kauriin saalistamiseen ilves on nimenomaan sopeutunutkin.

Ilveksen levinneisyysalue oranssilla, pallot Suomen Luonnon lukijoiden havaintoja ilveksestä. Kartta: Atte Karttunen ja Jouni Tikkanen, lähde: Luke ja Suomen Luonto

Entä sudet? Suden sanotaan joskus voivan tappaa ilveksiä kilpailijoina, ja Pohjanmaan alue on suden levinneisyysaluetta. Kertomukset susien tappamista ilveksistä ovat kuitenkin hajanaisia anekdootteja, ja kun panee uusimman suden levinneisyyskartan ja ilveksen levinneisyyskartan päällekkäin, huomaa, että monilla muilla alueilla ne elävät aivan lähekkäin. Susikaan ei riitä selittämään ilvesten poissaoloa.

Olisiko syy sitten maisemassa? Pohjanmaa on pelto- ja suoaluetta. Ilveksen voi olla vaikea käyttää yllätykseen perustuvaa saalistustapaansa seudulla, jolla rusakko voi ruokailla avoimilla paikoilla, kaukana metsän reunasta. Alue on vieläpä niin alavaa, että hyvät pesämaastot ja kuuntelukalliot ovat vähissä.

Pohjanmaan luonto ei siis oikein suosi ilvestä. Silti luon­nonolot eivät riitä selitykseksi, koska Pohjanmaalla on ennen ollut ilveksiä paljonkin: Vielä vuoden 2014 kanta-arviossa Pohjanmaalla arveltiin olevan 25–27 ilvespentuetta. Pudotus viime talvena arvioituun 3–6:een, aivan alueen reunoilla sinnittelevään pentueeseen on ollut todella raju.

ROMAHDUKSEN TAUSTALLA on tietysti maa- ja metsä­­ta­lous­ministeriön päätös. Vuonna 2010 ministeriö päätti ilveksiä olevan Suomessa liikaa ja alkoi jakaa hyvin runsaita saaliskiintiöitä.

Tämä politiikka näkyy nyt Suomen kartalla Pohjanmaan kohdalla, jossa ilveksen elämä on muutenkin hankalaa. Riistakeskuksen Pohjanmaan aluetoimiston alueella metsästyspaine ei ole ollut viime vuosina erityisen kovaa, mutta selvästikin se on ollut liian kovaa Pohjanmaan olosuhteisiin. Naapurialueilla karsinta taas on ollut niin ankaraa, ettei Pohjanmaalle enää riitä nuoria, vaeltavia ilveksiä.

Vuonna 2010, kun ilveksiä arvioitiin olevan Suomessa noin 1500 ja suunta oli ylöspäin, laji luokiteltiin Punaisessa kirjassa vielä vaarantuneeksi. Vuoden 2015 uudessa arviossa, kun ilveksiä oli vuotta aiemmin ollut jo 3000, se siirrettiin huojentuneena silmälläpidettävien luokkaan. Nyt ilvesten määrä on romahtanut 1900:een ja suunta on ollut neljä vuotta alaspäin. Olisi aika nimetä ilves taas vaarantuneeksi lajiksi.

Vahtikoira-palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin ympäristöaiheisiin.