Kun keskustan johtoväki oli pari viikkoa sitten Oulussa sanomalehti Kalevan paneelissa, pääministeri Juha Sipilä ilmoitti kannattavansa Kollajan allasta. ”Vuosikymmenten vääntö Kollajan altaasta päätökseen syksyllä, sanoo Sipilä”, otsikoi tilaisuudesta Helsingin Sanomat.
Otsikko ja Sipilä sivuuttavat sen, että kyse on suojellusta Iijoesta. Terävin näkemäni kommentti lausumaan ja otsikointiin osuikin silmiini Facebookista, jossa psykoterapeutti ja bloggari Mirja Remes totesi:
”Asiastahan on päätetty aikoinaan.”
Näin juuri. On päätetty, ettei rakenneta. Iijoen kosket on suojeltu koskiensuojelulailla 1987. Pohjolan voima on saanut korvaukset. Nämä ovat päätökset, eikä hallituksen asia olisi päättää asiasta uudelleen.
Voisiko pääministeri Sipilä ilmoittaa, että Pallas–Ylläksen tai Nuuksion kansallispuiston kohtalosta ”päätettäisiin syksyllä”? Nekin on suojeltu niin kuin Iijoen kosketkin.

Samalla tavalla suojeltuja ovat Kemihaaran suot eli Vuotoksen alue, jota Suomi ehdotti vuonna 2004 osaksi eurooppalaista luonnonsuojeluverkostoa. Komissio hyväksyi Kemihaaran mukaan 2007. Alueen suojelu toteutettiin lopullisesti vuonna 2013 perustamalla suojelualue.
Lopullisesti. Kaiken piti olla kunnossa.
Melkein heti Vuotoksen allas ilmestyi kuitenkin jälleen Kemijoen tulvariskityöryhmän suunnitelmaan. Työryhmän puheenjohtajana toimi Hannes Manninen (kesk).
Tänä syksynä tekoallas on tyrkyllä Rovaniemen ja Itä-Lapin maakuntakaavaan.
On merkillistä, miten kevyesti suojelun yli halutaan kävellä. Koskiensuojelulaki pelasti 30 vuotta sitten viimeiset arvokosket vesirakentamiselta, kun liian paljon oli jo menetetty. Se oli suuri sopimus ja linjaus, että vesirakentamisen raja on tässä.
Tämä suoja ei tunnu merkitsevän mitään pääministeri Sipilälle.
Myös Vuotoksen allas näyttää keskustan avulla nousevan haudastaan, vaikka se on jo moneen kertaan kuopattu.

Näin välinpitämätön suhtautuminen luontoon on Euroopassa epätavallista, mutta Suomi on ollut poikkeus. Asenne sai korkeimman voittonsa 50 vuotta sitten, kun Sompion suot hukutettiin Lokan tekoaltaaseen. Mikään Länsi-Euroopan maa ei ole rakentanut Lokan kokoista vesivoima-allasta, sellaisia tekivät vain Suomi ja itänaapurinsa.
Se oli silloin. Ajat kuitenkin muuttuivat, ja vuonna 2000 perustuslaki asetti jo velvoitteen huolehtia luonnosta: ”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.”
Siitäkin asiasta on päätetty jo viime vuosituhannella. Tämän tuntuu ymmärtävän kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo, joka elokuussa ilmoitti selvästi vastustavansa Kollajan allasta. Mutta merkittävät tahot keskustassa ovat jälleen valmiita kajoamaan suojeltuun luontoon.
HS:n mukaan maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisella ei ollut Oulun paneelissa selvää kantaa Kollajaan, vaikka asia kuuluu hallituksessa hänelle.

kollajaluonnonsuojeluVuotos