Yksi ilmastonmuutoksen isoista jo tapahtuneista seurauksista on sen vaikutus ihmismieleen. Ilmiö aiheuttaa ahdistusta ja pelkoa, mutta myös vahvaa torjuntaa ja epäilyä. Käsittelemme ilmastonmuutoksen tunnepuolta Suomen Luonnossa 7/2019.

Kun itse luin Sitran ilmastonmuutoksen tunnevaikutuksia koskevaa mielipidekyselyä, yllätyin siitä, miten valtavaa tunteiden palettia ilmastonmuutos liikuttaa. Tämä tunnemyrsky planeettamme pintaa tallaavien ihmisten, ja etenkin nuorten ja naisten mielessä, on jäänyt vähälle huomiolle.

Katumus, ahdistus, syyllisyys, pelko, hyvittämisen halu. Siinä tunteita, joita ilmastonmuutos aiheuttaa erityisen paljon alle 30-vuotiaille suomalaisille.

Katumusta ilmastonmuutos herättää nuorista 26 prosentissa, kun osuus on keskimääräisellä suomalaisella 16 prosenttia, ja yli 56-vuotiailla alle kymmenen prosenttia.

Nuorten ilmastotunteet ovat tutkimuksen mukaan myös voimakkaampia kuin muiden.

Tiedot surettivat minua, kahden teinin vanhempaa. Eiväthän nuoret ole ilmastonmuutosta aiheuttaneet! Miksi heidän tulisi tuntea katumusta – ja vieläpä suurempaa katumusta – kuin vanhempiensa ikäluokka?

Onko katumus mielestäsi huono tunne? Niin kommentoi asiaa ystäväni ja arveli, että nuorista moni on jo omaksunut maapalloa kuluttavan elämäntavan. Hän näki toivoa siinä, että negatiiviset tunteet voivat johtaa toimintaan.

Sitra selvitti kyselyssään tätäkin. Parhaiten toimintaa loivat toivo ja kiinnostus. Yli puolet katsoi myös kokemiensa syyllisyyden, pelon ja katumuksen jo johtaneen aktiiviseen toimintaan ilmastonmuutoksen hillitsemikseksi.

Tämäkin tietäen on ikävää, että 22 prosenttia 15–30-vuotiaista suomalaisista tuntee ilmastonmuutoksen takia masentuneisuutta ja 21 prosenttia raivoa. Tämä tarkoittaa 200 000 tuon ikäistä.

Sitran tutkimuksen yksi iso tulos on, että ilmastonmuutos askarruttaa nuorten ohella erityisen paljon naisia. Surua ja pelkoa ilmastonmuutoksen äärellä kokee kaksi viidestä naisesta. Miehillä tämän tyyppisten tunteiden mittarit ovat hätkähdyttävän paljon naisia ja nuoria alempana (esimerkiksi suru miehillä 24 ja naisilla 44 prosenttia).

Miehillä muihin verrattuna erityisen yleisiä tunteita ovat skeptisyys, tylsistyminen ja torjuminen. Tutkimus herättääkin kysymyksen monien miesten ja myös päättäjämiesten asenteesta ilmastonmuutokseen. Menevätkö asiat eteenpäin niin kauan kun miesten ilmastonmuutostunteiden top-kolmoseen kuuluu skeptisyys? Tarvittaisiinko naisia tästäkin syystä enemmän päättäjiksi?

Kun viestittelen ympäristötutkija Panu Pihkalan kanssa asiasta, hän kehottaa kysymään myös: Miten miesten tunnemaail­maa voisi tukea näissä kysymyksissä? Ajatus herättää ehkä torjuntaa. Samalla se voi olla yksi avain siihen, että ilmastonmuutosta hillitsevät toimet pääsevät vauhtiin.

Parempi maailma voi löytyä menemällä yhteisen ahdistuksen läpi.

ilmastonmuutosnuoretympäristöahdistusympäristötunteet