KEVÄÄN koittaessa hallitus perääntyi aikeistaan rajoittaa rakentamista ohjaavista kaavoista valittamista, koska asiantuntijat pitivät hanketta hyödyttömänä, demokratiaa uhkaavana ja osin myös perustuslain vastaisena.

Alun perin hallitusohjelmaan kirjattuna tavoitteena oli poistaa kaikille kuntalaisille kuuluva oikeus varmistaa valittamalla kaavapäätöksen laillisuus. Valitusoikeus olisi jäänyt vain asianosaisille, käytännössä kaavoitettavan maa-alueen omistajille ja sen rajanaapureille. Tätä perusteltiin kaavoituksen nopeuttamisella ja ”turhien” valitusten estämisellä.

Asiaa selvittänyt Vaasan yliopiston julkisoikeuden professori Eija Mäkinen totesi, ettei muutos poistaisi väitettyä ongelmaa eli hankkeiden venymistä. Tuoreeltaan ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen (kesk.) tyytyi tähän.

 
TOUKOKUUSSA hallitus kuitenkin palasi asiaan. Kansalaisten suorittamaa laillisuusvalvontaa – sitähän valitusoikeus on – ei jätetäkään rauhaan. Kaavoista voisi valittaa hallinto-oikeuteen, mutta siitä eteenpäin korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO) pääsisi vain valitusluvalla.

Hallituksen suunnitelmien mukaan KHO:n tulisi ottaa kaavavalitus käsiteltäväksi, jos tapauksella olisi ennakkopäätöksen luonne tai jos sen käsittelyssä olisi tapahtunut ilmeinen virhe. Valituslupa voitaisiin myöntää myös muusta erityisen painavasta syystä. Hankkeen suhde perustuslakiin on mielenkiintoinen. Perustuslain 20. pykälä määrää:

”Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.”

Vaikka säädös ei suoraan määrää kuinka kansalaisen vaikuttaminen käytännössä toteutuu, hallitus pyrkii täysin toiseen suuntaan kuin mihin perustuslaki tässä ohjaa.

 
LAKIESITYKSELLÄ aiotaan poistaa Ely-keskusten valitusoikeus kaava-asioissa, ja mahdollisesti kaikissa ympäristöasioissa. Ne jäisivät vain konsultoiviksi viranomaisiksi eli niillä ei olisi enää mitään todellista valtaa. Tätä tavoiteltiin jo hallitusohjelman kirjauksilla, joita akatemiaprofessori Kaarlo Tuori vuosi sitten arvosteli jyrkästi Suomen Luonnossa:

”Tämä on perustuslain kannalta ongelmallista. Kun maankäyttö- ja rakennuslakia 1990-luvulla säädettiin, kuntien päätösvaltaa kaavoituksessa lisättiin, ympäristökeskusten ja ympäristöministeriön valtaa rajoitettiin. Tätä kuitenkin tasapainotti ympäristökeskusten valitusoikeus”.

Ympäristökeskukset lakkautettiin Matti Vanhasen pääministerikaudella vuonna 2009, jolloin niiden tehtävät siirrettiin pääosin Ely-keskuksille.

”Tuolloin Ely-keskusten valitusoikeus kompensoi kontrollin vähentymistä. Olen erittäin huolissani ajatuksesta poistaa niiltä valitusoikeus”, professori Kaarlo Tuori painotti.

Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka teetätti keväällä selvityksen Ely-keskusten kaava-valituksista ja esitteli tylyt tulokset blogissaan:

”Vuosina 2008–2013 kunnat hyväksyivät 6400 asemakaavaa. Kaikkiaan niistä tehtiin 626 valitusta. Ely-keskusten osuus niistä oli 54 kappaletta. Jatkovalituksen alueellinen Ely-keskus teki kahdessa tapauksessa. Näiden lukujen valossa Ely-keskuksia ei voi luonnehtia himovalittajaksi.”

Valitusvaiheessa Ely-keskusten tärkein tehtävä on laillisuusvalvonta. Sen hallitus haluaa poistaa.

Teksti: Mikko Niskasaari
Kirjoittaja on vapaa oikeustoimittaja.