HELSINGIN METSÄT tuntuivat vavahtavan yöllä 27. lokakuuta, kun kaupunginvaltuusto hyväksyi suunnittelua linjaavan yleiskaavan. Jopa viidennestä kaava-alueen viheralueista katsotaan nyt rakentajien silmin – eivät ne kaikki mene, mutta suoja meni todella monilta arvoalueilta.

Jos yleiskaava saa lainvoiman, se on monien Helsingin suurten metsäalueiden, kuten Vartiosaaren, Melkin, Keskuspuiston sekä kovin monen kaupunkilaisen lähimetsien uhka.

Vartiosaaren rakentaminen on sitä paitsi Museoviraston mukaan ”olennaisessa ristiriidassa saaren kulttuurihistoriallisten, maisemallisten ja luontoarvojen kanssa”, ja virasto suhtautuu karsaasti myös Malmin lentokentän rakentamissuunnitelmiin.

Kulttuuri ja luontoarvot jäivät kuitenkin vähälle huomiolle, sillä suuret puolueet Kokoomus, Vihreät ja SDP olivat etukäteen sopineet, että yleiskaava hyväksytään.

 
ON YLEISKAAVASSA lähtökohdiltaan hyviäkin ideoita, kuten kaupunkibulevardit. Helsingin sisäänajoväylät muutettaisiin moottoriliikenneväylistä leveiksi kaduiksi, jolloin tienvierille voidaan rakentaa asuntoja.

Into ideaan hiipuu, jos tulee tutustuneeksi bulevardien tarkempiin suunnitelmiin. Niissä asutus ei rajoitukaan bulevardin viereen, vaan täyttää metsiä kaukanakin tielinjalta. Esimerkiksi Viikin-Vanhankaupunginlahden Pornaistenniemen luonnonsuojelualueen pilaaminen rakentamalla massiivisesti aivan sen viereen on ”bulevardisointia”.

Bulevardien tulo osaksi Helsingin kaupunkisuunnittelua perustui paljon nuoren espanjalaisarkkitehdin Carlos Lamuelan diplomityöhön, jossa yhdestä sisäänajoreitistä, Länsiväylästä, tehtiin Lauttasaaressa katu. Lamuelan suunnitelmassa metsät saivat jäädä eikä merta täytetty.

Mutta Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston bulevardit eivät näytä Lamuelan bulevardeilta. Lauttasaaressakin yleiskaavan ajatuksena on hävittää pääkaupungissa harvinaista luonnonrantaa täyttömaaksi ja ulottaa rakentaminen metsiin. Kaikissa muissa bulevardeissa on samaa vikaa: rakentaminen kurottaa viheralueille laajasti ja kattavasti.

 
SYYNÄ TÄHÄN on viraston periaate, jonka mukaan bulevardihankkeen ja vielä raideliikenteenkin investoinnit pitäisi maksaa rakennusliikkeiltä saatavilla tonttimaksuilla.

Carlos Lamuela kertoi pari viikkoa sitten Facebookin yleiskaavakeskustelussa kysyneensä ollessaan viime vuonna kaupunkisuunnitteluvirastossa töissä eikö ”Keskuspuiston bulevardi voisi olla taloudellisesti epäkannattava luonnon säilyttämisen takia”. Ja vielä todenneensa, että kannattavuuden hakeminen on ”ideologinen valinta”. Seurauksena oli postauksen mukaan myöhemmin esimiehen puhuttelu ja toivomus, ettei omia ajatuksia esitetä viraston sisäisissäkään palavereissa, jos ne eivät ole ”viraston linjan” mukaisia.

Jos siis bulevardeja ei lähdetä toteuttamaan hyvän kaupunkisuunnittelun vaan pikemminkin rahan vallan ehdoilla, on hyvä muistaa idean muuttuneen toiseksi matkan varrella. Eikö kuitenkin olisi parempi, että bulevardeja lähdettäisiin tavoittelemaan tavalla, josta kaikki voisivat olla ylpeitä? Nyt luonto maksaisi bulevardit.

Palstalla eri kirjoittajat tarttuvat ajankohtaisiin trendeihin ja ilmiöihin.

helsinkiyleiskaava