1. Välineet
Kuvaan lumihiutaleita kroppikennoisella järjestelmäkameralla. Hiutaleita voi kuitenkin kuvata millä tahansa kameralla. Tärkein asia välineissä on, että niillä saa tarpeeksi suurennusta, jotta hiutaleiden yksityiskohdat tulevat näkyviin.

Kroppikennoisella kameralla ja normaalilla 1:1-makro-objektiivilla voi vielä kuvata 20–24 milliä halkaisijaltaan olevaa kohdetta siten, että se mahtuu kokonaan kuvaan. Hienoimmat yksittäiset lumihiutaleet ovat harvoin yli 5 milliä halkaisijaltaan. Isommat kappaleet ovat yleensä monen lumikiteen möykkyjä.

Yksi keino suurentamiseen on kropata normaalilla makro-objektiivilla otettua kuvaa jälkikäteen tietokoneella. Silloin kuvanlaatu monesti kuitenkin heikkenee. Parempi tapa suurentamiseen onkin objektiivin suurennussuhteen kasvattaminen. Muutaman lumihiutaleen ryppäistä ja isoimmista yksilöistä olen ottanut kuvia jo 2:1-suurennoksella. Suurennusta pitää kuitenkin saada niin paljon, että noin 5 milliä halkaisijaltaan oleva lumihiutale juuri mahtuisi kuvaan. Suurennussuhde on tuolloin 5:1 kameran kennon koosta riippuen. Jos kuvaan haluaa saada vieläkin pienimpiä kiteitä, pitää suhdetta kasvattaa.

Suurennussuhteen kasvattamiseksi on monta keinoa, joista yksi on loittorenkaiden tai paljeloiton käyttö. Se onkin järkevin ja halvin tapa, jos ei halua ostaa kallista erikoismakro-objektiivia. Loittojen tarkoitus on kasvattaa objektiivin välimatkaa kennoon ja samalla lyhentää tarkennusetäisyyttä. Mitä suurempi välimatka on, sitä suurempi on suurennos. Suosittelen paljeloiton käyttöä, koska loitonnuksen määrän säätäminen on palkeen takia portaatonta, eikä suhteen muuttamiseksi tarvitse vaihdella loittorenkaita. Tämä antaa myös enemmän pelivaraa erikokoisten hiutaleiden kuvaamiseen ja mahdollistaa suurennussuhteen nopeamman muuttamisen.

Objektiivina voi käyttää mitä tahansa objektiivia, minkä saa kiinnitettyä loittoihin. Parhaiten toimii jokin kiinteä 50–60 millin polttoväliltä oleva tavallinen tai makro-objektiivi. Olen käyttänyt paljeloittoa ja vanhoja manuaalisia objektiiveja (Minolta MD 50mm f/2 ja Helios M44-6 58mm f/2). Nykyobjektiiveissa aukon säätäminen vaatii sähköliset loittorenkaat. Tarvittavan loiton määrän saa selville kokeilemalla: lisää niin paljon loittoa, että kuvassa näkyy vain se noin 5 millin kokoinen tai muu halutun kokoinen alue. Apuna voi käyttää viivoitinta, jonka voi laittaa kameran eteen näyttämään kuvaan mahtuvat millit. Netistä löytyy myös laskureita (extension tube calculator), joilla voi laskea montako milliä loittoa tarvitsee tiettyyn suurennokseen. Myös telejatkeen voi laittaa loittojen väliin lisäämään suurennosta.

2. Muut tärkeät varusteet
Lumihiutaleiden kuvaaminen käsivaralta ja loittojen kanssa on hankalaa. Sen takia kuvatessa on syytä käyttää tukevaa jalustaa. Jalustan ja kameran väliin tarvitaan makrokisko. Sen avulla voi siirtää tarkennusta, koska tarkentaminen objektiivin kierteestä ei loittojen kanssa toimi.

Toinen tärkeä asia on lisävalon lähde, sillä loitoilla objektiivin valovoima heikkenee. Jotta kuvaan saa mahdollisimman ison syväterävyysalueen, pitää käyttää myös pientä aukkoa. Myös tämän takia lisävalaistusta on syytä olla, jotta näkee tarkentaa ja kuvassakin näkyisi jotain. Valojen tai salaman on syytä olla mahdollisimman kirkkaat, jotta voi käyttää lyhyttä suljinaikaa. Lisävaloksi käy mikä tahansa lamppu tai salama. On tärkeää ottaa huomioon, että valaisin toimii ulkona kylmässä ja ettei se tuota liikaa lämpöä. Olen käyttänyt valaistukseen normaalia käsisalamaa, makrosalamaa ja kirkkaita ledivaloja.

Lisäksi pitää olla jokin esine, jonka pinnalle voi pyydystää ilmasta hiutaleita, esimerkiksi lasilevy, paperi tai lapanen. Helpoin tapa aloittaa on käyttää tummaa pintaa, kuten mustaa lapasta tai paperia. Tummalla pinnalla lumihiutaleet ja niiden yksityiskohdat erottuvat paremmin taustasta. Lasilevyllä kuvatessa hiutaleen saa kuitenkin helpoiten erotettua taustasta. Siten voit myös vapaasti valita, minkä värisen taustan haluaa hiutaleelle. Lasilevyllä voi kätevästi valaista hiutaleen myös altapäin.

Kuva: Tuomas Pyhtilä 

3. Paikka ja aika
Paras hetki kuvata on sopivan kirpeä pakkaspäivä, jolloin lunta leijailee hiemän ilmassa. Pakkasella lumihiutaleet ovat yleensä parhaimpia kuvattavia. Silloin ne leijailevat yleensä yksittäisinä kappaleina ja ovat sen takia ehjiä ja kauniin muotoisia.

Sopiva kuvauspaikka on sellainen, jossa saat kuvausvälineet suojaan katoksen alle ja voit itse helposti pyydystää vieressä lumihiutaleita. Kaikki välineet on hyvä asetella valmiiksi kuvausta varten ennen kuin alkaa pyydystää hiutaleita vaikka paperille. Sen jälkeen kun sopiva hiutale on löytynyt, siirretään paperi valmiina odottavan kameran linssin ja valojen alle. Kameran onkin hyvä olla aseteltu siten, että linssin alapuolella on sopiva taso paperia varten.

Hiutaleita voi kuvata myös etsimällä niitä ympäristöstä. Siten on kuitenkin vaikeampi löytää yksittäistä ja ehjää hiutaletta sopivassa kuvauspaikassa. Monesti sellaisen saattaa löytää vaikkapä ikkunaan, hämähäkinseittiin tai heinään takertuneena. Kaiken tämän lisäksi tarvitset myös paljon kärsivällisyyttä sekä lämmintä vaatetta.

4. Kuvaustekniikka ja asetukset
Kun käytetään loittoja ja suurennussuhteet ovat suuria, kuvan syväterävyysalue on hyvin pieni. Koko lumihiutaletta ei oikein saa näkymään terävänä yksittäsessä kuvassa. Tämän takia lumihiutaleiden kuvaamisessa kannattaa käyttää kuvien pinoamista eli Focus stacking -tekniikkaa. Lumihiutaleesta otetaan useita kuvia ja jokaisen kuvan välissä siirretään hieman tarkennusta. Kuvia otetaan niin monta, että jokainen haluttu hiutaleen osa on tarkkana jossakin otetussa kuvassa. Sen jälkeen otetut kuvat yhdistetään jälkikäsittelyssä yhdeksi ja näin saadaan kauttaaltaan terävä kuva. Tällaisessa kuvassa lumihiutaleen hienot yksityiskohdat tulevat paremmin esiin.

Kuvaamisessa on tärkeää käyttää myös nopeaa suljinaikaa, jotta tärähdysten aiheuttamaa epäterävyyttä saa minimoitua. Lisäksi objektiivissa kannattaa käyttää mahdollisimman pientä, mutta silti parhaiten piirtävää aukkoa. Tällainen on yleensä kaikissa objektiiveissa f/8 aukko, mutta muitakin kannattaa kokeilla.

Hyvän kuvan saamiseksi on melkein pakko käyttää lisävaloa ellei sitten ole hyvin kirkas kevättalven aurinkoinen päivä. Valaisussa tärkeintä on löytää sopiva valon tulokulma hiutaleeseen nähden. Eri kulmista tulevalla valolla voi olla suurikin merkitys, mitä muotoja hiutaleesta tulee näkyviin ja kuinka kolmiulotteiselta se näyttää.

Myös lumihiutaleen kulma kameran kennoon nähden on tärkeä asia. Mitä kohtisuoremmassa hiutale on kennoon nähden, sitä vähemmän kuvia tarvitsee ottaa, jotta koko hiutaleen saa loppukäsittelyssä teräväksi. Jos hiutale on sopivasti vinossa, se voi heijastaa hienosti valoa ja näyttää kolmiulotteisemmalta. Sillon voi tosin joutua ottamaan paljon enemmän kuvia, jotta koko hiutaleen saa teräväksi. Kannattaa kokeilla myös erilaisia valon ja taustan värejä.

5. Jälkikäsittely
Kuvankäsittely on tärkeä vaihe, jotta lopullinen kuva lumihiutaleesta olisi mahdollisimman näyttävä. Pinoamistekniikassa ensimmäinen tehtävä on pinota otetut kuvat halutulla ohjelmalla. Ohjelmista parhaiten toimivia ovat Zerene Stacker ja Helicon Focus. Myös Adoben Photoshopilla pinoaminen onnistuu, mutta kokemukseni mukaan se ei osaa niin hyvin yhdistellä kuvia kuin toiset ohjelmat.

Kuvan yhdistämisen jälkeen kuvasta kannattaa ensimmäisenä poistaa kaikki turhat elementit ja roskat. Tämän jälkeen kuvaa voi käsitellä oman maun mukaan. Sopivalla käsittelyllä lumihiutaleen muodot tulevat paremmin esiin. Myös pienellä sävyttämisellä voi kuvaan saada paljon uutta ilmettä. Lopuksi kuva kannattaa terävöittää.