Vuonna 2010 ranta-asukkaat ympäri Suomen alkoivat liikehtiä. Heillä oli varma käsitys, että uima- ja kalavesiin ilmestynyt humus oli peräisin turvesoilta. Äänekkäiden vesiaktiivien oli kuitenkin hyvin vaikea osoittaa, että humusta karkasi nimenomaan turvetuotantoalueilta.

Pelastetaan reittivedet -yhdistyksen puheenjohtaja, diplomi-insinööri Jaakko Koppinen väittää, että Vapo on tarkoituksella pimittänyt turvesoilta karkaavan kiintoaineen määrää. Lain edellyttämissä velvoitetarkkailuissa esiintyvä kiintoaine on humusta karkeampaa liukenematonta ainetta. Sen mittaus on oleellista, koska se aiheuttaa suurimmat haitat luonnonvesissä.

Koppisen epäily heräsi, kun Vapo jätti konsulttiyhtiö Pöyryn avustuksella vuonna 2011 Keuruun Kalmunevasta lupahakemuksen Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirastoon. Suolta oli nostettu turvetta vuodesta 1982, mutta nyt yhtiö haki ympäristölupaa, jota laki ei ollut aiemmin vaatinut.

Hakemuksen liitteenä oli arvio vuosina 1999–2010 Kalmunevalta läheiselle Martinjärvelle karanneesta kiintoaineesta. Pöyry arvioi, että päästöjä tulisi tuon ajanjakson kuormituksen perusteella tulevaisuudessa 1404 kiloa vuodessa.

”Tässä ei ole mitään logiikkaa”, Koppinen sanoo.
”Me aloimme argumentoida, ettei tämä voi pitää paikkaansa, koska vuoden 2011 lukemakin on paljon ilmoitettua suurempi. Siitä puuttui Ely-keskuksen 13. heinäkuuta rankkasateen jälkeen ottama näyte.”

Keski-Suomen ely-keskus oli vaatinut 2011, että Kalmunevalla pitää alkaa tehdä mittauksia. Niiden myötä arvio vuoden 2011 kiintoainepäästöstä nousikin 16 160 kiloon, yli kymmenkertaiseksi Pöyryn laskelmiin nähden.

Pöyryn Vapolle tekemä arvio ei perustu mittauksiin Kalmunevalta vaan niin sanottuihin ominaiskuormituslukuihin. Ne saadaan, kun turvesuon pinta-ala kerrotaan kuormituksen alueellisella keskiarvolla.

Keskiarvon pohjana ovat muilta saman alueen turvesoilta otetut näytteet. Näytteeonoton väli on kuitenkin niin harva – keväällä viikon ja kesällä kaksi viikkoa – että kevättulvat ja rankkasateet hulahtavat vesiaktiivien mukaan mittausten ohi.

Koppisen mukaan juuri tämä selittää, että vuoden 2011 arvio muuttui niin paljon: Ely-keskus tuli paikalle rankkasateen jälkeen Martinjärven vesiensuojeluyhdistyksen pyynnöstä.

”Sitten viime elokuussa me yhtäkkiä saatiin tieto, että Pöyry ja Vapo ovatkin luopuneet arviosta, että kiintoainekuormitus olisi tulevaisuudessa 1404 kiloa per vuosi”, Koppinen sanoo
”Nyt ne arvioivat, että se on 9200 kiloa. Ilman mitään perustelua.”

Vapo näyttää siis tulleen aika paljon vastaan. 16 160 kilon vuosipäästöjä se ei sentään myönnä.
Samalla vesiaktiiveille paljastui, että oli myös aiempia mittauksia. Vapon aluehallintovirastoon lähettämästä vastauksesta kävi ilmi, että myös vuosilta 1995–1998 Kalmunevasta oli tehty mittauksiin perustuvat päästölaskelmat. Ne oli tehnyt Jyväskylän yliopiston ympäristötutkimuskeskus.

Mittauksista puuttui kahtena ensimmäisenä vuonna talviaika, mutta kuormitus oli samaa luokkaa kuin Ely-keskuksen arviossa vuonna 2011.

Pöyry ei kommentoi, vaan antaa kapulan tilaajalle eli Vapolle. ”Me on sovittu näin”, sanoo Pöyryn vesi- ja ympäristöpuolen toimialajohtaja Kari Kainua. Hän kehottaa soittamaan Vapon lakimiehelle Martti Patrikaiselle.
Patrikainen siirtää asian eteenpäin.
”Minua sopivampikin henkilö löytyy Vaposta, koska minä en ole biologi enkä 
limnologi vaan lakimies.”

Hän antaa erityisasiantuntija Teija Hakalahti-Sirénin numeron. Hakalahti-Sirén työskentelee Vapon Clean Waters -yksikössä ja on varmasti sopiva henkilö vastaamaan. Mutta hän haluaa kysymykset sähköpostiinsa ja ne nähtyään heittää pallon eteenpäin.
”Meillä on eri henkilö, joka vastaa Kalmunevaa koskeviin tiedusteluihin, eli Mika Säynäjäkangas. Hän on Keski-Suomen aluejohtaja.”
”Osaatko kuitenkin sanoa, miksi Vapo on käyttänyt tätä ominaiskuormitusmallia?”
”On varmaan parempi, että Mika kommentoi ne kaikki, kun hän valmistautuu. Ei ne ole niin helppoja vastattavia.”

Soittokierros on alkanut jo maanantaina. Lopulta perjantaina Mika Säynäjäkangas on puhelimessa.
”Nyt on tämmönen juttu: Mulla on 
äänen kanssa pirun suuria vaikeuksia. Käviskö, että soittasitte maanantaina?”
”Ois ollu vaan muutama kysymys.”
”Ihan oikeasti, kun ison ponnistelun jälkeen saan muutaman sanan tehtyä.”
Asia venyy siis yhä.

Maanantaina Säynäjäkangas kuitenkin vastaa aivan asiallisesti.
Miksi Vapo on käyttänyt päästöjen arviointiin ominaiskuormitusmallia?
”Se on viranomaisten kanssa joskus nähty semmoisena tapana, että sillä saadaan ne päästöt sopivalla tarkkuudella noteerattua”, Säynäjäkangas väistää. Hän antaa kuitenkin myös mahdolliselta kuulostavan selityksen:
”Osa [soista] mitataan ja osaa ei mitata. Varmaan siinä on osaltaan ollut tämmöinen resurssikysymys taustalla.”

Miksi arviota Kalmunevan kiintoainekuormituksesta sitten nostettiin elokuussa 2013 moninkertaiseksi aiemmasta?
”Pitäis kysyä suoraan viranomaisilta. Heidän pyynnöstähän me viime syksynä tehtiin uusi laskelma. Edelleenkinhän se perustuu arvioon. Vuodelta 2011 meillä ei ole koko vesivuoden ajalta mittauksia.”
Säynäjäkankaan mukaan vuonna 2011 mittaukset aloitettiin huhtikuussa, kun niin sanottu vesivuosi olisi alkanut jo edellisen vuoden marraskuusta.
Pyyntö tehdä uudelleenarvioita tuli joka tapauksessa viranomaisilta?
”Niin olen ymmärtänyt. Ja sitten on lähdetty tarkentamaan.”
Onko Vapo tai viranomainen tullut siihen tulokseen, että ominaiskuormitukseen perustuva mittaustapa oli väärä?
”En minä sano, että väärä sinänsä. Totta kai, kun puhutaan keskiarvoista, jossain kohtaa ollaan keskiarvon alapuolella ja toisessa yläpuolella.”

Jatketaan tivaamista. Kansalaisjärjes
töt käyttävät asiasta nimittäin kovaa kieltä. Suomen luonnonsuojeluliitto kutsuu vesistöpäästöjen harhaanjohtavaa arviointia ”suureksi suomalaiseksi päästöhuijaukseksi”.

Onko kiintoainekuormituksia arvioitu tarkoituksella alakanttiin?
”Mun on vaikea uskoa, että kukaan lähtee alakanttiin mitään arvioimaan. Niin kuin aikaisemmin totesin, jossain kohtaa ollaan oltu alapuolella ja jossain yläpuolella. Keskiarvoihin perustuva menetelmä vain on sen luonteinen.”
Tämän jo kuulimmekin.

Perjantaina 4. huhtikuuta Suomen luonnonsuojeluliitto pitää Helsingissä tiedotustilaisuuden. Paikalle on tullut useita vapolaisia. Painavimman puheenvuoron käyttää kaikkien vapolaisten esimies, toimitusjohtaja Tomi Yli-Kyyny.
”Ominaiskuormituslaskenta on väärä ja kaikki suot pitää mitata erikseen”, hän sanoo.
Ehkä olisi pitänyt kysyä suoraan häneltä.

Juttu on julkaistu Suomen Luonnossa 4/2014. Korkein hallinto-oikeus lopetti lokakuussa 2015 Vapon turvetuotannon Keuruun Kalmunevalla. 

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!