Voileipäkinkkua aamupalalla, kananrintaa lounaalla ja lihapullia päivällisellä. Suomalainen kuluttaa vuodessa keskimäärin 80 kiloa ruholihaa (painossa mukana luut). Tästä valtaosa on punaista lihaa, joskin kanan osuus on kasvussa.

Suomalaisten ruokailutottumukset ovat vahingollisia luonnolle, ilmastolle, eläinten hyvinvoinnille ja syöjille itselleen, mutta tavat istuvat tiukassa. Vaihtoehtoja lihalle löytyy kokeiltavaksi jo hyllymetreittäin, mutta niiden korkea hinta pitää kysynnän kurissa.

Kokonaisuus ratkaisee terveellisyyden

Terveyden vinkkelistä katse kohdistuu punaiseen ja prosessoituun lihaan. Suomalainen suositus näille tuotteille on korkeintaan puoli kiloa viikossa.

”Vielä lisää hyötyä on, jos pääsee alle 300 grammaan. Se perustuu maailman syöpäjärjestöjen suositukseen”, kertoo kliinisen ravitsemusterapian professori Ursula Schwab Itä-Suomen yliopistosta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen FinRavinto 2017 -tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia miehistä ja neljännes naisista ylittää puolen kilon rajapyykin.

Kysymys ei kuitenkaan ole vain lihasta.

”Kun ruokavaliossa on jotain paljon, niin jotainhan siellä on vähän. Paljon lihaa syövillä ihmisillä ruokavalion kuitupitoisuus on yleensä tavallista pienempi. Se vaikuttaa suoliston bakteeristoon. Johtuuko se punaisen lihan paljoudesta vai kuidun vähyydestä, sitä me emme tiedä”, Schwab sanoo.

Bakteerien merkitystä tutkitaan koko ajan, ja on havaittu, että niiden tuottamat rasvahapot voivat vaikuttaa jopa mielialaan. Vaikka haittavaikutusten kaikkia mekanismeja ei vielä tunneta, pitkään jatkuvan runsaan lihansyönnin tiedetään lisäävän paksusuolen syövän riskiä.

”Siipikarjan liha on tutkimuksissa osoittautunut neutraalimmaksi, ja kalahan on ihan omaa luokkaansa terveysvaikutuksiltaan.”

50 vuodessa lihan kulutus on kasvanut lähes 40%. Samalla siipikarjan osuus on noussut hyvin vähäisestä yli kolmannekseen.

Kestääkö ympäristö lihansyöntiä?

Karjan kasvatuksesta tuprahtelee ilmakehään miljoonia tonneja kasvihuonekaasuja joka vuosi. Kaasuja karkaa eläinten ruoansulatuksesta, lannasta, karjan rehun saantiin varatusta viljelymaasta ja maan kalkituksesta.

Maatalouden päästöjä on yritetty karsia ympäristötoimiin kohdennettujen tukien avulla, mutta miljoonista euroista huolimatta päästöt ovat ennallaan.

”Puolet peltomaasta on rehun tuotannossa. Jos meillä ei olisi eläimiä, pärjäisimme myös pienemmällä peltoalalla, koska kasvisruoan tuotanto vaatii vähemmän pinta-alaa”, summaa Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Kristiina Lång.

Hän toteaa, että on mahdotonta sanoa, mikä määrä lihaa olisi päästöjen kannalta kestävää.

”Ilmastotavoitteet ovat kuitenkin lipeämässä yhä kauemmas, joten ilmastonäkökulmasta lihan tulisi olla vain juhlaruokaa”, hän sanoo.

Eri ruokien ilmastopäästöt. Mittayksikkö: kiloa CO2-ekv. kiloa kohden. Ilmastovaikutus vaihtelee tuotanto- ja laskentatavoista riippuen. Kunkin palkin tummempi osuus kuvaa vaihteluväliä. (Lähde: Luonnonvarakeskus)

Suurin kaasujen päästäjä on nauta selvällä erolla sikaan ja siipikarjaan. Kysymys lihansyönnin ympäristö­vaikutuksista on kuitenkin kaasutilastoja monimutkaisempi.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Terho Hyvönen nostaa esiin ravinnepäästöt ja luonnon monimuotoisuuden.

”Kasvihuonekaasut ovat nyt ykkösaihe, ja muut ovat jääneet vähän sen varjoon.”

Parjattu nauta voikin olla kullanarvoinen luonnonhoitaja.

”Jos eläimet laiduntavat, etenkin metsälaitumella, ne hoitavat perinneympäristöjä. Karjataloudessa luomukin toimii paremmin kuin viljan viljelyssä, koska ravinteet kiertävät luontevasti, kun nautojen lantaa voidaan käyttää lannoitteena tilalla”, Hyvönen sanoo.

Kanat ja siat tarvitsevat ravinnokseen viljoja ja tuontisoijaa, eivätkä lypsylehmätkään pelkällä nurmirehulla pärjää. Nautojen laidunnus on vähentynyt viime vuosikymmeninä, ja samalla perinnemaisemien lajisto on joutunut ahdinkoon.

Todellinen ekoteko lautasella on luonnonvesistä nostettu kala. Kun karjatalous omalta osaltaan kuormaa vesistöjä ravinnepäästöillä, särkikalan tehokalastus poistaa ravinteita ja auttaa vahinkojen paikkailussa.

Liian halpaa ja helppoa

Liha on määritelty EU:ssa sellaiseksi peruselintarvikkeeksi, jonka tulisi olla kaikkien ulottuvilla tulotasosta riippumatta.

”Jos mukaan otetaan kaikki ympäristökustannukset, eläinten hyvinvointikustannukset, tuottajan saama reilu palkka ja välissä on teurastamo ja kauppa, niin sehän ei tietenkään ole se hinta, jonka kuluttaja maksaa”, kertoo johtava asiantuntija Satu Raussi Eläinten hyvinvointikeskuksesta.

Tuottajan tulot täydentyvät kansallisilla ja EU:n maataloustuilla. Tiloille maksetaan esimerkiksi eläinkohtaista tukea, ympäristökorvausta ja eläinten hyvinvointikorvausta.

”Jossain vaiheessa tämä himmeli
joudutaan uudistamaan, koska meillä ei riitä elinmahdollisuuksia täällä maapallolla.”

”Säännöt tulevat hyvin pitkälle Brysselistä, ja kansallinen liikkumavara on aikalailla rajoitettu”, kertoo Maa- ja metsätalousministeriön neuvotteleva virkamies Martti Patjas.

Patjaksen mukaan kuluttaja on avainasemassa, ja muutokset tapahtuvat kaupan kautta. Kun halpaa lihaa ostetaan paljon, sitä on myös saatavilla.

”Lihan halvan hinnan maksavat ympäristö, eläimet ja tuottajat”, Satu Raussi sanoo.

Viime vuosina markkinoille on ilmestynyt yhä moninaisempi joukko näppäriä kasvipohjaisia vaihtoehtoja lihalle. Niiden hinnat ovat kuitenkin korkeampia kuin lihavaihtoehdon, sillä niiden tuotantoa ei tueta vastaavassa mittakaavassa.

Patjas sanoo, että valkuaiskasveille maksetaan maataloustuista korkeampaa hehtaarikorvausta. Tällä erää näillä hehtaareilla kasvatetaan kuitenkin ensisijaisesti valkuaisrehua karjalle.

Raussin mukaan tukipolitiikka on pian muutoksen edessä.

”Jossain vaiheessa tämä himmeli joudutaan uudistamaan, koska meillä ei riitä elinmahdollisuuksia täällä maapallolla.”

Muutos on jo aluillaan

Patjas kertoo, että maatalouspolitiikkaa uudistetaan parhaillaan, ja jatkossa ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat yhä vahvemmin osa sitä.

”Mutta uudistus ei tarkoita valtavaa muutosta. Niinhän ne poliittiset päätökset tahtovat tulla, vaihe kerrallaan.”

Proteiinista on varaa karsia

Suomalainen saa proteiinista keskimäärin 18 % syömästään energiasta, kun suositus on 10–20 %. Joka viides saa ravinnostaan liikaa proteiinia. Ylimääräinen proteiini varastoituu kehoon rasvaksi ja nostaa virtsan typpipitoisuutta, mikä kuormittaa vedenpuhdistamoja.

Samaan aikaan pohjoismaiset ravitsemussuositukset päivittyvät. Maa- ja metsätalousministeriön elintarviketurvallisuusjohtaja Sebastian Hielm kertoo, että ympäristön ahdinko otetaan suosituksissa huomioon. Prosessi on kuitenkin yhä kesken.

”Uskon, että uudet suositukset ottavat aiempaa selkeämmin kantaa siihen, että liha ja erityisesti punainen liha ei ole yhtä kestävää kuin kasvipohjainen ruokavalio, tai edes kala tai vaalea liha”, hän sanoo.

Pohjoismaisten suositusten perusteella laaditaan kansalliset suositukset, jotka puolestaan vaikuttavat julkisiin ruokaloihin esimerkiksi kouluissa, yliopistoissa ja vanhustenhuollossa.

”Tällaisissa paikoissa tarjottavien aterioiden pitää noudattaa virallisia suosituksia, jos ne ovat jonkin julkisen tuen piirissä.”

Hielm arvioi, että tottumus pitää hinnan ohella lihan menekkiä yllä. Sekä kotikokit että ruokailijat ovat tottuneet lihaan.

Pian pöydät katetaan koreaksi joulun viettoon. Joulupöydässä perinteet ovat tärkeitä, mutta onko niiden kainalossa sijaa myös tutkitulle tiedolle?

Näitäkin ehdotettiin Vuoden turhakkeeksi

Lihan liikakulutus on jo 22. vuoden turhake. Toimitus valitsi turhakkeen tänä vuonna yli 400 erilaisen ehdotuksen joukosta.

Joka vuosi listalle nousee ehdokkaita, jotka ovat nousseet hiljattain puheenaiheeksi. Tänä vuonna yksi näistä oli hyönteismyrkky pralletriinia höyrystävä Thermacell-hyttyskarkotin.

”Vaikka Thermacelliä ei suositella käytettäväksi pihapiirin ulkopuolella, järkyttävän moni sen ottaa mukaan metsiä ja pörriäisiä myrkyttämään”, perustelee Ira Selkälä Hämeenlinnasta.

Yhä jatkuva pandemia-aika näkyi ehdokaslistalla varotoimenpiteitä vastustavien innokkaana osallistumisena.

Monena vuonna ehdotettujen joukosta on löytynyt hyödykkeitä, joista on tehty turhakkeita lisäämällä niihin kerroksittain pakkausmateriaalia, hajusteita tai vaikkapa mikromuovia glitterin muodossa. Tällä kertaa listalta löytyi muun muassa hajustettu uimarengas sekä glitter-käsidesi.

”Käsidesin tarkoitus on puhdistaa kädet, mutta glitter kulkeutuu kaikkialle levittäen sotkua”, sanoo vantaalainen Marju Nordman.

Kiitos kaikille, jotka lähettivät ehdokkaansa Vuoden turhakkeeksi! Turhaketta ensi vuodelle voi jo ehdottaa osoitteessa www.suomenluonto.fi/turhake.

Ladattava retkisuihku
Ympäristöä kuormittava turha sähkölaite. On kätevämpiäkin tapoja peseytyä retkiolosuhteissa.
Petri Hämäläinen

Kuva: Shutterstock

Lumipallopihdit
Aivan turhaa muovikrääsää. Lumipallojen luulisi onnistuvan ihan omin kätösin.
Jari Lintula

Kartonkitölkin muovikorkki
Lisää valmistukseen tarvittavien materiaalien määrää. Lisää muovijätettä. Tölkissä on jo kartonkinen kaatonokka, joten ”keksintönä” se on turha. Kierrätyskäsittelyssä muovi on kuitenkin poistettava.
Ritva Collanus

Kuva: Shutterstock

Bitcoin
Kryptovaluuttojen louhimiseen kuluu suunnaton määrä energiaa, ja sen hiilijalanjälki vastaa jo Ruotsin valtion päästöjä. Bitcoineja louhitaan eniten Kiinassa, jossa sähkö on likaista ja halpaa kivihiilisähköä. Kryptoraha ei ole tuonut lisäarvoa maksuliikenteeseen.
Valtteri Pärssinen

Avaruusturismi
Avaruuslennot saastuttavat käsittämättömän paljon. Nyt avaruuteen voi ostaa turistilennon, onko turhempaa ja älyttömämpää nähty!
Petriina Otronen

Kuva: Shutterstock

Halvat lennot
On jotenkin kieroa, että lento Suomesta vaikkapa Etelä-Eurooppaan on halvempi kuin junamatka Helsingistä pohjoiseen. Halvat lennot kannustavat ihmisiä lentomatkailuun maata pitkin matkustamisen sijaan sekä ylipäänsä ylläpitävät normia, että loma on yhtä kuin matka ulkomaille.
Elina Lepistö

Halvat halloween- ja joulukoristeet
On ihan järkyttävää, että kaupoissa myydään huonolaatuista roskaa kertakäyttökoristeeksi juhliin. Maailma hukkuu muoviroskaan muutenkin, ilman että sitä valmistetaan tarkoituksella lisää.
April Karkulahti

Vuoden turhakkeet kautta aikain

  • 2020 kertakäyttögrilli
  • 2019 korjauskelvoton elektroniikka
  • 2018 pikamuoti
  • 2017 fleecekangas
  • 2016 muovikassi
  • 2015 muovinen kananmunakotelo
  • 2014 hyönteisansa
  • 2013 hajustettu roskapussi
  • 2012 automaattinen saippua-annostelija
  • 2011 huuhtohylsy
  • 2010 turkis
  • 2009 ilotulite
  • 2008 pantiton pullo
  • 2007 mönkijä
  • 2006 tuplapuhelinluettelot
  • 2005 kaupunkimaasturi
  • 2004 juotava jogurtti -minipakkaukset
  • 2003 hampurilaisaterian kylkiäinen
  • 2002 ulkomainen pullovesi
  • 2001 vaipankätkijä
  • 2000 lehtipuhallin
hiilidioksidipäästötkulutuslihankulutuslihansyöntimaataloustuetravinnepäästötravitsemussuosituksetTurhakeVuoden turhakeVuoden turhake 2021

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!