Suomen Luonto kysyi numerossa 8/2015 kahdeksalta eri alan asiantuntijalta, miten ekologisen elämän virtaukset kehittyvät seuraavan 15 vuoden aikana. Millaista on esimerkiksi luontoharrastus vuonna 2030? Näin vastaa Harri Karjalainen, Metsähallituksen aluepäällikkö:

”Luontoharrastus on aina ollut teknistä, seurataanhan esimerkiksi lintuja kiikarilla. Nykyisin tarkkailun väline näyttää olevan yhä useammin jo kamera, jonka avulla kokemuksiaan voi jakaa somessa. Todennäköisesti luontoharrastus on 15 vuoden päästä kuitenkin edelleen välineellistynyt. Perinteinen luontoharrastus, johon liittyy patikointi, luonnon tarkkailu ja lajintuntemuksen kartuttaminen, pysyy aika vakaana, mutta sen rinnalle tulee uusia virkistysmuotoja.

Jo nyt on nähtävissä, että urheilullinen tapa liikkua luonnonsuojelualueilla yleistyy, ja uskon, että se on pitkäaikainen, vahvistuva trendi. Luonnonharrastusta yhdistetään vaikkapa polkujuoksuun tai sauvakävelyyn. Tämän trendin yhtenä ilmentymänä ovat tapahtumat: Jo nyt melkein kaikissa isommissa kansallispuistoissa ne alkavat olla jonkinmoinen tunnettuustekijä. On maastomaratoneja, seikkailukisoja ja niin edelleen.

Trendeille on toki taipumuksena syntyä vastatrendinsä. Kun liikunnallinen harrastus on yleensä yhteisöllistä, hiljaiset alueet voivat samalla saada uutta nostetta.

Massatapahtumat ovat luvanvaraisia ja ne harkitaan aina tapauskohtaisesti. Muuten olemme päätyneet Metsähallituksessa siihen, ettemme rajoita uusia harrastusmuotoja. Syy tulla luonnonsuojelualueelle saa olla vaikka juoksulenkki, kunhan se noudattaa jokamiehenoikeuden sääntöjä. Maastopyöräilykin sopii, kunhan pysytään poluilla ja otetaan huomioon muut luonnossa liikkujat.

Myös metsästäjät näkevät oman harrastuksensa virkistyskäyttönä. Yksi mahdollinen skenaario on, että yhteiskunnan tuulet muuttuvat ja se aletaan rinnastaa muuhun luontoharrastukseen. Onko jalkajousen kanssa liikkuminen tulevaisuudessa hyväksyttävä tapa nauttia kansallispuistoista?”

ekotrenditkansallispuistolintuharrastusluontoharrastusmetsästys