EU-tuomioistuin antoi elokuun alussa ratkaisunsa Virossa tehtyjä kesähakkuita koskevassa kiistassa. Tuomioistuimen mukaan metsähakkuut ovat lintudirektiivin vastaisia, jos ne tuhoavat lintujen pesiä. Pesien tuhoaminen on kiellettyä silloinkin kun se ei ole tarkoituksellista, jos tuhoutumisen riski on hakkaajan tiedossa.

”Päätös on tulkittavissa niin, että pesimäaikaiset hakkuut ovat selkeästi direktiivin vastaisia riippumatta siitä, mitkä lintulajit ovat kyseessä tai kuinka paljon lintupareja on”, kertoo suojeluasiantuntija Tero Toivanen BirdLife Suomesta.

Suomessa on perinteisesti ajateltu, että pesien tuhoamiskielto ei koskisi metsätaloutta.

Sitä, miten luonnonsuojelulakia ja lintudirektiiviä tulisi tässä asiassa tulkita, ei meillä ole kuitenkaan punnittu oikeudessa. Suomessakin on mahdollista tehdä asiasta kantelu esimerkiksi EU-komissiolle.

Yksikin tuhottu pesä riittää

Kuinka paljon Suomen metsissä pesii lintuja? Se tiedetään melko tarkkaan. Maan eteläpuoliskolla luku on noin kaksi lintuparia hehtaarilla, aivan pohjoisessa noin yksi pari. Määrä vaihtelee metsätyyppien välillä ja myös metsäalueiden sisällä. Rehevissä metsissä tai lehdoissa voi olla 5–10 pesivää paria hehtaarilla.

Hakkuissa tuhoutuu pesiä paitsi puissa, myös maassa ja muussa kasvustossa.

”Siinä ei ole pelkästä puiden kaatamisesta kyse. Metsässä ajetaan koneella alikasvoksen yli ja siihen vielä kaikki muu häiriö päälle. Se koskee ihan kaikkia metsissä pesiviä lajeja”, Toivanen sanoo.

Pesimäaikaiset hakkuut kohdistuvat melko tasaisesti kaikkiin metsäelinympäristöihin ja lajeihin, ja siksi on vaikea sanoa, mitkä lajit kärsivät niistä eniten.

”Jos joku pitää nostaa erityisesti esiin, niin petolinnut. Kun vaikka kanahaukan pesimämetsässä tehdään hakkuu, se pesintä tuhoutuu ja siinä menee äkkiä muutakin arvokasta lajistoa mukana.”

Tarvitaanko hakkuisiin rajoituksia?

Vaikka kesähakkuut aina tuhoavatkin pesiä, voi metsätalous vähentää aiheuttamiaan haittoja rajoittamalla hakkaamista tietyissä elinympäristöissä, runsaiden lajitihentymien lähellä ja uhanalaisten lajien esiintymisalueilla.

”Kyllä se vaatisi paljon enemmänkin, mutta tämä olisi ainakin alku”, Toivanen sanoo.

Esimerkiksi FSC-sertifikaatti asettaa kesähakkuisiin rajoituksia. Sen mukaan rehevät lehtipuuvaltaiset metsät ja korvet sekä petolintujen pesien lähiympäristöt tulisi jättää hakkuiden ulkopuolella.

Pesimäaikaiset hakkuut ovat vain pieni osa metsälajien ahdinkoa.

”Itse toivoisin, että tämä ei hallitsisi ihan koko metsäkeskustelua, vaikka luonnonsuojelullinen ja eläinsuojelullinen ongelma onkin. Isoin metsälintuja uhkaava tekijä on elinympäristöjen heikentäminen. Kesähakkuut ovat siinä vain kirsikka kakun päällä. Isossa kuvassa ongelma muodostuu koko metsätaloudesta eikä vaan siitä, mihin aikaan siellä metsässä ollaan möyrimässä. ”

Pesimäaikaiset hakkuut jatkavat Suomessa kasvuaan

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan tämän vuoden toukokuussa hakattiin puuta teollisuuden käyttöön 3,7 miljoonaa kuutiometriä. Se on kuusitoista prosenttia enemmän kuin edellisvuoden toukokuussa. Myös energiapuuta korjattiin paljon. Kesäkuussa teollisuuspuun hakkuumäärä ylitti edellisvuoden kesäkuun neljällä prosentilla.

Suomessa lintujen pesinnät osuvat huhtikuun ja heinäkuun välille. Vilkkaimmillaan pesintäkausi on touko- ja kesäkuussa. Tuolla aikavälillä tapahtuvat hakkuut ovat erityisen haitallisia pesinnän onnistumisen kannalta.

Pesimäaikana toteutetut hakkuut ovat 1990-luvulta nykypäivään tultaessa runsastuneet, eikä tämä vuosi alkukesän tilastojen osalta näytä tekevän poikkeusta.